Lifesmile via Peppi ja Hippu

Kaunis, kova kakka

2012-03-07T20:43:00.000+02:00

Jälleen varastan aiheen toisen blogista. Enkä varmaan ensimmäistä (enkä viimeistä) kertaa Novan blogista.

Ruokinta on monelle koiranomistajalle varsinaista tähtitiedettä. Yleistymään päin on, että kysymykseen"niin mitä toi syö?" saa yli 15 minuutin vastauksen. Puntaroidaan riistojen välillä, maistatetaan eri kasviksia ja huomataan muutama hilse enemmän korvan takana, syötetään lisäravinteita ja ansaitaan ison yleisön hyväksyntä.

Mitä ruoka käytännössä kuitenkin on?

Se on hilsettä/hilsettömyyttä. Se on energiaa/väsymystä. Se on rähmivä silmä/terve silmä. Se on kiiltävä turkki/huono turkki. Se on iso paska/pieni paska. Se on kova kakka/pieni kakka. Se on oksennus/terve. Se on palkka/automaatio. Se on houkutteleva/etova. Se on ruokaa/roskaa.

Käytännössä meidän koirat ovat hilseettömiä, energisiä, terve silmäisiä, kiiltävä turkkisia, sopivan kokoisia paskoja paskovia, sopivan kovusia kakkoja kakkivia, terveitä, ruuasta palkkansa saavia, ruuasta motivoituneita ruokailijoita.

Käytännössä meidän ruokamme on Jahti&Vahti kanariisi.

Täytyy muuten vielä sanoa, että ylempänä olevasta listasta se kakka on kaikkeinsta tärkein mittari. Tällä hetkellä molemmilta jää jälkeen kauniit, kivan kokoiset ja sopivan kokoiset, helposti kakittava, ihanat kakkakikkareet. Se tekee minut todella onnelliseksi sekä tyytyväiseksi Jahti&Vahdin syöttäjäksi.

Valjakkolajeja ja hankikantoa

2012-03-04T22:13:00.000+02:00

Kerroin aikaisemmin canicrossaavani Hippun kanssa. Hippulla on siis vetovaljaat ja minulla on leveä vyö. Meidän välillämme on sopivasti joustava naru.

Nyt viikonloppuna kokeiltiin myös muita variaatioita.

Valjakkohiihtäminen ei ollut meidän juttu. Kokeilimme pellolla, mutta koira vetää kokoajan pellon reunaan päin. Joona sukset jalassa on kuin vieras ihminen, jonka kehotuksia tai suuntakäskyjä ei tarvitse noteerata.

Valjakkokelkkailu korkattiin tänään. Myös Peppi pääsi vetämään potkukelkkaa. Hangella potkukelkka iltapäivällä sukelsi lumeen liian monta kertaa, mutta tiellä oli kivaa. Tosin kovin vetotarmo loppui ensimmäisen viidentoista minuutin jälkeen ja valjakkokelkkailu muuttui normaaliksi lenkiksi.

Iltapissat käytiin vääntämässä juuri pellolla. Tämä hankikanto on ihan mahtava asia. Metsässä, pellolla, jäällä... missä tahansa kulkeekin niin olo on kuin kävelisi hyvällä sorapohjalla, osittain myös asvaltilla.

Bloggerissa puolitoista vuotta

2012-02-29T20:22:00.004+02:00

Kirjoitin ensimmäisen kirjoituksen tähän osoitteeseen vuoden 2010 syksyllä. Sittemmin muun muassa sadan sadan kirjoituksen raja on ylittynyt. Sadan kommentin raja on ylittynyt. 49 lukijaa on ollut paras "saavutus", mitä on ollut.

Mitä se kirjoittelu sitten on? Jos nyt saisin idean, että aloitan kirjoittamaan blogia, niin tuskin alkaisin. Blogin kirjoittaminen on avoimen päiväkirjan kirjoittamista. Mitä olen juuri tehnyt, mitä juuri nyt ajattelen, missä vaiheessa koirakon osaamistaso on. Näin voisi ajatella ainakin pinnallisesti.

Blogia lukee tällä hetkellä luultavasti neljänkymmenenkuuden lukijan lisäksi myös sähköpostilla sen tilanneet, kaverit, vanhemmat, sunnuntaisurffailijat sekä ihmiset, jotka haluavat lukea, muttei merkkaa sitä julkiseksi.

Ihan sama ketä, yhteensä 25,600 ihmistä on tätä blogia joskus selaillut. Luetuin teksti on ollut teksti näyttelytohinoista otsikolla "Pakko puuttua!". Sen tekstin on klikannut auki yhteensä 222 tietokoneosoitetta. Seuraavaksi luetuin on ollut teksti "Seuruun alkeita" ja "Tarkoituksena opettaa ilmaisu". Suurin linkki-imuri on ollut Emmin blogissa, toiseksi suurin Tazman pentublogissa.

Googlen kautta sivulle on löytänyt yli 1,000 lukijaa. Haetuimmat sanat ovat olleet Joona Uusitalo, hippu peppi, status joona ja tuija sere. Hauskimpia hakusanoja ovat olleet imuttamalla opettaminen, isiharan värinäkötesti, bizarre bazaar, aktiivinen koira passiivinen ohjaaja, backflap agility sekä kebabeläin.

Miksi sitten tällä hetkellä kirjoitan blogia kebabeläimistä ja agilityn ohjauskuvioista? Tästä on tullut tapa. Moni lukija on lukenut blogia koko Hippun elinajan. Ensimmäisestä pentuhaaveita-päivityksestä asti. Blogista myös löytyy pohdintani ensimmäisistä Peppin mejäkokeista - voi kuinka kiva niitä on varmaan lukea muutaman vuoden päästä!

Kirjoitan blogia itselleni ja niille jota sitä haluavat lukea. Kirjoitan kirjoituksia omista ajatuksistani. Kirjoitan treenipäiväkirjaa koirien tekemisistä. Julkaisen ottamiani kuvia muiden nähtäväksi. Kirjoitan blogia nyt ja tässä, en huomisesta enkä eilisestä.

Paineethan ovat kovat. Olisi siistiä julkaista videoita erikoisvoittajaluokan seuruista tai kertoa treeneistä, joissa tehtiin sujuvasti kuuden minuutin paikalla olo. Julkaista kolmenkymmenen esteen agipätkä. "Joo, no meillä oli ihan perustreenit eilen." Monet "Peppin lukijat" haluaisivat varmaan kuulla enemmän tollerin kuulumisista.

Tämän blogin teema on kuitenkin ollut ehkei ihan alusta asti, mutta yli vuoden jo kertoa koiristani johtuvasta hymyilevästä elämästä. Lifesmile via Hippu ja Peppi!

Tauko teki ihan hirrwwwveen hyvää

2012-02-26T21:51:00.000+02:00

Kennelyskä loppui ennen hiihtoloman alkua.

Hippu suuntasi Tampereelle Minnalle äiti-Tazin ja sukulaissetien Jarren ja Jipon laumaan - mahtoi vissiin mennä kuitenkin laumajärjestyksessä alimmaksi tai ainakin äitinsä taakse ;). Peppi oli viikon siskoni luona Turussa nauttimassa ainoan koiran asemasta! Hyvin oli kuulemma mennyt, tosin tolleri oli varastanut sipsidipit kerran pöydältä. Minä olin Levillä laskettelemassa!

Kun iskä lasketteli pohjoisessa, molemmat tytöt aloittivat samana päivänä juoksunsa hoitokodeissaan. Sovittu juttuko? Hippulle nämä olivat ensimmäiset juoksut 15 kuukaden iässä. Pientä spekulaatiota on ollut, että H olisi jo viime kesällä juossut salaisesti, enkä olisi huomannut niitä. Nyt kuitenkin alkoi virallisesti ekat juoksut. Peppillä nämä juoksut ovat kolmannet.

Ohjatuttujen treenien tauko jatkuu, mutta terveitä koiria voi treenata nyt pihalla. Sitä ei ole voinut tehdä yli kahteen viikkoon, koska tässä oli kennelyskä ja hiihtoloma putkeen.

Tänään kuvioissa oli lähinnä seuruun fiilistelyä. Vitsit, mikä koira! Joulukuun alussa aloitin seuruun opettelemisen tavallaan "alusta" - perusasentoon tulemisesta. Nyt intoa, tekniikkaa ja viettikestoa löytyy jo puolikkaaseen alokasluokan kaavioon.

Tokoileminen tuntui niin superilta ja mahtavalta meistä molemmista. Voisiko parempaa treenikaveria toivoa, kuin Hippu? Laitan itselleni sulan hattuun ainakin yhdessä asiassa seuruussa: takapään käyttö paikallaan pyörimisessä! Tiedä sitä, että tuleeko se tästä tavasta opettaa seuruu imuttamatta vai takapään tempuista, joita ollaan tehty. Ihan sama - makeelta se näyttää. Pitää pistää siitä videota teille tulemaan huomenna, kun voi kuvata valoisaan aikaan.

Muutenkin viikon eron jälkee koirat näkee ihan eri tavalla. Näkee tiettyjä asioita, mitä ennen taukoa ei nähnyt. Näitä ovat muun muassa Peppin luonne. Lössykkä joo, mutta hänen tempperamenttinsa moninaiset piirteet eivät vieläkään täydellisesti avaudu mulle! Hippu tuntuu nyt niin käteensopivalta koiralta. Päivän treenien jälkeen oli sellainen olo, että ei jumalauta, että saa olla ylpeä tästä koiruudesta.

Kun treenistä jää niin hyvä mieli ja innostus päälle niin ei voi muuta sanoa että tämä tauko teki ihan hirrwwwveen hyvää meille!

Kun 10 minuuttia on 250 kuvaa

2012-02-09T17:22:00.000+02:00

Karrikoiden julkaisin vain parhaimmat. Peppi ei päässyt tälle ylinmääräiselle "ulkoilulle", jonka tarkoitus oli ensimmäistä kertaa viikkoon jokin muu, kuin luonnollisten tarpeiden tekeminen.

Hyve vai harrastuskoiran pahe?

2012-02-09T11:28:00.000+02:00

Hippun yskä on jo loppusuoralla. Tänään tulee kuluneeksi viikko siitä, kun totesin Hippun edes yskivän. Hyvä, että menee ohi suosiolla. Peppi alkoi yskimään perjantai-lauantai-välillä. Tolleri yskii vielä enemmän kuin Hippu, mutta pahimmat päivät vaikuttavat olevan hänelläkin ohi.

Kennelyskä on julmetun tylsää! Me ei olla viime viikon aikana käyty ulkopihaa kauempana. Sen verran, että pissa ja kakka tulevat, sitten saman tien sisälle. Tässä tulee mitattua koirien rauhoittumiskyky.

Otetaanpa lainaus SBCAK ry:n rotukuvauksesta.

"Energisenä koirana se suorastaan vaatii päivittäin niin liikuntaa kuin aivotoimintaakin. Se saattaa innostuessaan haukkua riehakkaasti, mutta ei yleensä hauku turhaan." (lähde: http://sbcak.fi/kiinnostaako.php)

Sitten lainaus Tollerit ry:n rotukuvauksesta.

"Novascotiannoutaja ei ole "minikultsu". Se ei myöskään ole koko päivän sohvalla viihtyvä yksilö, vaan tarvitsee päivittäin virikkeitä ja melko paljon liikuntaa. Jos sinulla on pitkät työpäivät, varaudu siihen, että vapaa-aika kuluukin täysin koiran kanssa touhutessa." (lähde: http://tollerit.fi/ )

Mitäs tähän pitäisi sanoa? Onkohan molemmat mun koirat huonoja rotunsa edustajia. Meillä on koko edellinen viikko menty niin minimiliikunnalla, mitä on mahdollista. Silti koirat nukkuvat pitkään, makoilevat päivisin, eivät hae aktivointia tihutöistä, eivät riehu.

Lainaan erästä porukoiden koirapoliisiystävää: "Koiralla on hyvät hermot silloin, kun se pystyy rauhoittumaan eri tilanteissa." Tuo lause on vain niin totta.

Joskus tuntuu, että ylisähläävää, jatkuvasti riekkuvaa koiraa arvostetaan harrastuspiireissä paljon. Ajatus siitä, ettei harrastuskoiran edes kuulu soveltua täydellisesti arkeen on tästä kantilta katsottuna kukkua. Hyvä hermoinen koira rauhoittuu kuitenkin siinä missä pitää ja toimii siellä missä saa.

Tämän renoilukuvan siivittämänä jatkamme vielä viikon leppoista siestaamme. Sillä aikaa ohjaajan tarvitsee lähteä ilman koiria juoksemaan ja hiihtämään metsään, koska häntä ei ole siunattu samanlaisella hermorakenteella.

Yskän keskellä

2012-02-03T17:02:00.000+02:00

Pieni mustavalko ei ymmärrä, ettei flunssassa saa juosta. On niin kovin vaikea jäädä sisälle, kun tolleri pääsee ulos leikkimään. Ei ole kivaa jäädä vaille omaa vuoroaan, kun aiemmin ollaan treenattu rytmillä: hippu 10 min, peppi 10 min, hippu 5 min, peppi 5 min jne.

Koulun jälkeen energiaa puhkui joka paikasta. Ai miten niin apea? Juoksemaan et pääse, mutta aivoja saa käyttää. Seurataanpa pieni pätkä.

Viimeisessä mutkassa pienen pää kääntyi hetkeksi muualle. Ihan melkeen unohti lähteä mukaan! Onneksi muutama nopeampi askel, ja sijoittuminen oikeaan kohtaan oli mahdollista. Ohjaajalla on ihme huppu päässä, mutta se ei haittaa menoa.

Seuruuterveisiä yskän keskeltä. Enää ei yski paljoa. Kunhan malttaisi pysyä paikoillaan. Kielletyt vauhtisuoritukset osuvat omaan nilkkaan: köhkröh, sanoo bordercollie.

Voihan kennelyskä!

2012-02-02T18:27:00.000+02:00

Harmittavainen kennelyskä vie meidät treenitauolle ainakin kahdeksi viikoksi. Meille kävi siis samoin kuin samassa mölliryhmässä treenaavalle Tiuhtille. :/

Hippu kakoaa limaisia klönttejä aina pienenkin juoksemisen jälkeen. Nyt pitää vain pysyä tauolla urheilusta ja keskittyä rauhoittumiseen. Voihan hittolainen tämmöstä!

Edellä mainitun vuoksi meiltä vapautuu kolme mölliratatreenipaikkaa lämmitetyssä hallissa, Purina-centerissä Piikkiössä: 8.2 kello 16.30-17.15 sekä 18.00-19.15, 15.2 kello 16.30-17.15. Hinta 15 euroa/kerta.

Yhteydenotot vaikka sähköpostitse: joona.uusitalo(at)nuva.fi.

Back on Track

2012-02-02T13:28:00.000+02:00

Jokaisella urheilukoiralla pitää olla oma bot! Menin ostamaan normaalia pakkastakkia, mutta edes Hurtan takit eivät peitä takapään isojalihaksia tarpeeksi, siksi päädyin sovittamaan bottia. Ja se tarttui mukaani :).

Tänään on ollut pakkasta -19 astetta. Kylmä sää tuskin tekee hunajaa kameralle, mutta kun on niin kaunis sää, niin pakkohan siinä oli päästä kuvaamaan!

Agilityeläin

2012-02-01T20:55:00.001+02:00

Kaikkia agilitykertoja en ole jaksanut riipustella blogiin. Tänään oli yllätyshyvät treenit, joten jaetaan nyt tännekin!

Teimme kaksi ratapätkää. Kutosen ja seiskan välissä oli yksi aita ja kepit, jätimme kepit välistä ja sen aidan unohdin piirtää. Se oli sylkkäri ja meni aika kivasti kahdella kädellä ohjaten.

Ekalla pätkällä oli perusohjauksia kolmosputkeen, Hippu irtoo aika kivasti. Nelosaidalla niistettiin tosi kivasti ja takaaleikkaus vitosputkeen. Tosi kiva agilityeläin! Pätkä oli periaatteessa ohjaustekninen, kuitenkin nopea ja vauhdikas pätkä! "Tätä tämä agility oikeasti on!" ajattelin pätkän jälkeen.

Tokalla pätkällä putki oli pistetty niin lyttyyn kuin mahdollista. Ja seiska on merkitty väärin, se oli takaakierto. Eli ratapiirros vääristää aika paljon :d. Putken funktio oli olla nopea vauhtiputki, josta putkahtaa maailmaan tosi nopeasti. Siksi ysiaidalla pitikin valmistella valssaukset todella nopeasti, jotta ehti eteenpäin. Sylikäännös (?!) 11aidalla oli aika haastava, koska läheinen putki imi mustavalkoista! Muutaman pilalle menneen kohtauksen jälkeen saatiin kääntymään.

Rimat 55 senttimetrissä. Mun silmään hyppytekniikka agilityeläimelläni on hyvä. Tänään putosi vain yksi rima, tosin ysiaitaa alitettiin lahjakkaasti. Nyt nuo korkeammatkin hypyt alkavat onnistumaan ja takaaleikkauksissa H laskee itselleen enemmän tilaa hypätä, jolloin rima ei tipu. Edistystä siis.

Tosin ongelmatonta meidän litilätit eivät ole. Agihallillä on kuumentava vaikutus Hippuun. Sinänsä se on raivostuttavaa, että leuat loksuttavat vauhdikkaimpien treenikaverien radan aikana, toisaalta aloitimme agilityt siitä, ettei rohkeutta ollut edes kakata Hitti-Areenan lähistöllä. Puolensa ja puolensa. Jos agility sytyttää koiraa ja esteet vetävät puoleeensa, niin en haluaisi lähteä siitä sanomaan. Tällä hetkellä luopumisen kautta rauhoitutaan koiran oman maltin mukaan.

Summa summarum, ehkä tästä sittenkin tulee jotakin.

Kengännauhojen uusi elämä

2012-01-27T11:41:00.000+02:00

Vaihe yksi.

Vaihe kaksi.

Vaihe kolme.

Eilen illalla huomasin Peppin nuolevan maata, kakovan vaahtoa ja tärisevän. Soitin päivystävälle. Lähdimme lähes samantien Turkuun.

Automatka oli aika kamalaa. Olin aika varma, että vatsalaukku olisi kääntynyt vähintään ympäri. Peppi tärisi sylissäni ja kakosi vaahtoa.

Tuhatjalassa me kuvasimme koiran melkein samantein. (Vaihe yksi). Lääkäri sanoi, että tästä ei olisi pitkään kulunut tai suurta töyssyä vaadittu, jotta tuo iso järkäle olisi kääntänyt mahalaukun laelleen. Annoimme Peppille parafiiniöljyä ja käytimme sen rauhallisesti kävelyllä. Sitten oksetimme koiran jonkun piikin avulla. (Vaihe kaksi.) Oksetuksen jälkeen annoimme jonkun vastaoksetuslääkkeen. Kuvasimme masun uudestaan. (Vaihe kolme).

Oksennuksesta ei kauheasti näe, mutta tökkimisen ansioista jytkyn sisällöksi paljastui iso tuppo karvaa, pullonkorkin kierre sekä kahdet kengännauhat.

Ylitarjontaa

2012-01-24T21:28:00.000+02:00

Tänään tokot Hitti-Areenalla Annin opastuksessa. Aiheina luoksetulon pyssärit ja kaukot.

Temput ovat todella kiva juttu. Niitten kautta olen tehnyt tutkimusretken operantin koulutuksen maailmaan, naksuttimen käyttöön - ylipäätään koko tähän metodologiaan jota jo Bob Baileyt kumppaneineen käyttivät vain siksi, koska se oli käytännössä nopein tapa opettaa eläimiä (siis ainakin 170 eri lajin edustajaa - ei vain koiria).

Pieni varjopuoli kuitenkin mainittakoot: tarjoamiseen perustuva koulutus pitää tehdä säännönmukaisemmin kuin allekirjoittanut on sitä tehnyt. Kun toimintaan ydistää käskyn, pitää pian nostaa kriteeriä niin, että käsky tarkoittaa myös käskyä. Käskyn alla ollaan vapautukseen tai toiseen käskyyn saakka.

Kun koiran jättää paikalleen, se ei saa nousta sieltä tarjoamaan istumista, pyörimistä, takajaloilla seisomista, etujaloilla seisomista tms., koska se on käskyn alla. Kun kuunnellaan Annin teoriaosuutta koiran pitää pysyä paikallaan eikä suorittaa kaikki jalkojen välistä kiertämiset, pyörimiset, seinään nojaamiset, turhautumishaukkumiset tai maan raapimiset (tyhmimmät temput mitä olen opettanut) tms., koska joskus ollaan ihan paikallaankin.

Itse luoksetulon pyssäri oli kiva. Ja kaukoista istu-maahan-istu-yyt (vapautus takapalkalle) onnistuivat. Treenaaminen on niin paljon mukavempaa kuitenkin, kun vaihteiden vaihto treeneissäkin onnistuisi on/off -asentojen välillä sujuvammin.

Seuraavat iltaruuat saakin yllättävän helposti. Olemalla vain oikealla vietillä helppojen käskyn alla. Paikallaan.

Toko-onnistumisia

2012-01-22T19:03:00.000+02:00

Bordercollien pentu ei tuo mukanaan valioita eikä välttämättä edes tekemisen meininkiä. Tulokset eivät periydy ja näyttävä seuruu ei kulje verilinjassa.

Otetaan esimerkki: Hippu ei palkkautunut pennelinä lelusta lainkaan. Ehkä pentuaikana tokoilu oli jäissä, koska harmittelin vain sitä, ettei se palkkaudu lelulla?

Syy: itsevarmuutta vieraassa paikassa ei ollut tarpeeksi. Tosikko-Hippulla ei ollut huumoria alkaa hulluttelemaan muiden nähden lelulla. Ratkaisu: itsevarmuuden kasvattaminen onnistumisten avulla pienestä häiriöstä edeten isompaan häiriöön viettitasoilla tasapainoilun kanssa.

Lopputulos: Hippun kanssa voi treenata vaihdellen lelupalkkaa patukasta palloon, lelusta namiin ja toisinpäin. Viettitaso pysyy oikealla tasolla, ylikiihtymistä ei ole ollut.

Mä saan isot kiksit siitä, kun onnistun kotona tokoillessa. Hienointa eivät ole videot siitä, kuinka makeelta mikäkin liike näyttää. Hienointa on vaikeuksista ylitse pääseminen ja pedagogisten kysymysten ratkaiseminen.

Tänään onnistuimme kokoamaan istujäävän valmiiksi. Nouto on hieno. Paikalla oloa on treenattu hirmuisesti, mutta vielä ei ole aika ottaa sitä kunnolla työn alle. Seuruussa mennään eteenpäin jatkuvasti.

Onnistumisten voimalla eteenpäin!

"Nonni, siinä teille valmis nouto!"

2012-01-17T21:39:00.000+02:00

Kiitos, Anni.

Olimme tänään paikkaamassa kaverikoiran juoksuja Anni Ritakallion kurssilla. Teemoina olivat nouto ja jäävät: maahan, seiso ja istu. Samassa yhteydessä myös hiukan kaukoja.

Maahanmenoa ei tarvitse enää vahvistaa. Se tulee niin vaistomaisesti, että sitä on ihan turha ottaa jarruttamaan istumista ja seisomista. Istumisessa tarjoaa helposti maahanmenon ja kaikki maailman muut temput: pyörähdys, takatassuilu tms. Seisomista teen vielä käsiavustein, jotta tekniikasta tulisi entistäkin parempi. En joudu siis palkkaamaan kasin suorituksista.

Treenisuunnitelma: vahvistusta istumiseen ja seisomiseen siten, että tekee esimerkiksi istumista hirmupaljon esimerkiksi viikon. Samaa juttua seisomisen kanssa. Eli tässä vaiheessa ei vielä pistä niitä sekasin. Sitten kun ollaan etiäpäite, niin tehdään erotteluharjoituksia.

Noutoon olenkin käyttänyt pitkän tovin jo ennen tuntia. Noudonhan voi karkeasti pilkkoa kymmeneen osaan: sivuasento, paikalla pysyminen kapulaa heittäessä, irtoaminen, kapulan suuhun ottaminen, kuljettaminen lähemmäs, kuljettaminen ohjaajan lähellä, eteentulo, kiinnipitäminen ohjaajan "hivellessä" kapulaa, irrottaminen, sivuasentoon siirtyminen. Muita hyödyllisiä, mitä ollaan tehty: kapulan pureminen lujaa käskystä, kapulan kanssa seuraaminen, kapulan kanssa pyöriminen tms.

Näitä ollaan treenattu jokaista erikseen, oma treeni on tietenkin tehty myös palkattomuudessa sekä yhteenliittämisessä. Tänään sanoin, että ollaan tehty kahdeksaa näistä onnistuen ja vielä on jäljellä kiinnipitäminen ohjaajan "hivellessä" kapulaa sekä eteentulo kapulan kanssa.

Eteentulossa sheipattiin asia kuntoon. Eteentuloa nimittäin tehty ilman kapulaa aika säännöllisesti. Käskyllä puri kapulaa suussa ja samalla käskyttäen eteen. Alkoi tarjoamaan moista ja naksuttelin onnistuneimpia suorituksia. Mun "hivelemisessä" sain aika kätevästi pitämään suussa kun ekan kerran pudotti ja siihen totesin että "voihan höpsis!", eli tästä ei nyt tule palkkaa. Tämän jälkeen piti kiinni irrottamiskäskyyn saakka.

Lopuksi kokeiltiin kokeenomaisena ja ei ollut enää mikään höpsis. Aika onnistunut nouto nimittäin. Annikin sitten sanoi, että "nonni, siinä teille valmis nouto!". "Kiitän", vastasin.

Perfektionismiin taipuvaisena, noudon osia treenataan edelleen varmemmiksi kotosalla.

Seuruun alkeita

2012-01-09T15:47:00.002+02:00

Anteeksi äiti. Kengät jalassa ja takki päällä sisällä! Siis siksi, että menin suoraan ottamaan seuruuta, kun tulin kotiin. Käyttää nyt hyväksi koiran innokkuus.

Vasen käteni häiritsee linkin nähneitä kavereita.

Yleisesti kuitenkin ilme on kiva, tekniikka kiva. Tykkään. Tulevaisuudessa pitää muistaa, ettei ala vaatimaan koiralta liikaa.

Lunta!

2012-01-09T15:39:00.000+02:00

Etsi bordercollie.

Eipä sitä tarvitse paljon selitellä. Kuvistahan sen muuten näkee, että Hippuhan kantaa koko lenkin ajan jonkin sortin kapulaa suussaan. Hän nappaa sen maasta ihan omatoimisesti. Aika jännä tapa. Peppihän meillä oli se noutaja?

Loppiainen

2012-01-09T15:29:00.000+02:00

Vietimme viime perjantain Tampereella isolla koiraporukalla. Jarre (Pp Golden Arrow), Jippo (Pp Ex-treme Action), Tazma (Pp the Next Page), Aino (Pp U Make Me Crazy) ja lauantaina Huippu (Pp Unforgettable News). Plus Hippu.

Koirallista menoa rauhoittamassa oli Minna, Anne ja toinen Minna lauantaina. Mahtava porukka! Jos pennuilla ei aina riitä huumorin taju toisiinsa niin omistajilla sitä onneksi riittää.

Perjantaina aiheena oli tottis ja toko. Minna oli järjestänyt mulle yksityistunnin Sari Kärnältä. Aiheena oli seuruun tekniikka ja ilme, kaukokäskyt ja tokoilu ylipäätään. Mikä oli ensteks parasta, niin Sarikaan ei imuta. Toisaalta todettiin myös, että imuttamisella on saatu tosi hienoja seuruita aikaan.

Tuntia sen enempää analysoimatta voin sanoa, että saatiin todella hyviä vinkkejä jatkoon ja juuri meille sopivia! Hauska kevennys oli, kun oltiin polvillamme siinä parkkiksella mattojen päällä ja tehtiin niitä kaukoja käsiavuin. Juttelutauolla Hippu otti ja pläjäytti takajalat Sarin naamaan tarjoten minulle tuon paljon harjoitellut takapään kanssa kiipeämisen.

Lauantaina ei päästy aksailemaan, mutta lenkkeiltiin pentueen sisarusten kanssa.

Nehän siis pussaavat! Ja kolmaskin haluaisi tulla mukaan.

Vas. Aino, Hippu ja Huippu

Täytyy muuten mainostaa, että Aino on päässyt blogimaailmaan! www.palleron.blogspot.com. Kannattaa lueskella (:.

Tarkoituksena opettaa ilmaisu

2012-01-03T22:26:00.000+02:00

Julkaisin Suomen bordercollie ja australiankelpie -yhdistyksen keskustelufoorumilla ajatuksia haun opettamisesta. Ironista on se, että en ole ikinä itse opettanut valmista hakukoiraa ja kyseistä lajia noin muutaman kuukauden harrastaneena kokemusta ei ole. Pakko oli silti suu avata!

Alle julkaisen saman kirjoituksen, koska moni lukijoista ei lue lainkaan tai aktiivisesti kyseistä rotuyhdistyksen foorumia.

Mulla on varmaan joku uhmaikä, kun tekee jatkuvasti mieli avata pää näistä asioista. Kaalin ei vaan mene sellainen haamut ja huhuilut, huijaaminen ja houkuttelu. Ärsyttävää, kun niitä käytetetään niin monessa lajissa!

Ikinä en ole ainuttakaan hakukoiraa kouluttanut valmiiksi asti, mutta ajatuksia on vaikka muille jakaa. Anteeksi jo siis etukäteen, jos nämä eivät mene perinteisen hakukoulutuksen vanavedessä. Eläinkokeita on kiva tehdä, sillä niistä oppii lopuksi kaikkein eniten seuraavia koiria silmällä pitäen.

Ensimmäisenä Hippulle tehtiin aktivointitreeni. Tässä treenissä metsään oli sekaisin asettunut maalimiehiä ja tulimme Hippun kanssa paikalle valjaissa ja liinassa. Päästin Hippun vapaaksi metsässä ja hän sai itse tarjota etsimistä, eli mennä passiivisesti seisovien maalimiesten luoksi. Kun koira tuli maalimiehen luokse, passiivinen maalimies muuttui aktiiviseksi ja palkkasi koiraa. Tässä olisi voinut käyttää hyvin naksua; sheipata katseesta esimerkiksi maalimiehen nenäkosketukseen saakka, mutta mulla ei ollut naksuttimia kaikille jakaa ja maalimiehistä suurin osa ei osannut käyttää naksutinta. Maalimies passivoitui ennen koiran pois lähtöä. Tällaisessa aktivoinnissa ei houkuteltu eikä huijattu koiraa tulemaan nakille vaan kaikki perustui koiran omaan aktiivisuuteen.

Tämän jälkeen treenasimme kentällä. Aloitimme umpipiiloista. Kentällä olleet umpipiilot (treenikavereiden kankaiset koiranhäkit) tietenkin kiinnostivat avoimella kentällä ja koira lähti vapaaksi pääsyn jälkeen luonnollisesti itse katsomaan mitä niistä löytyisi. Jälleen umpipiiloissa (joista noin 50 prosenttia oli tyhjiä, viimeinen ei) oli maalimies, joka palkkasi koiran sen tultua. Tässä treenissä ”piilot” eivät olleet hujan hajan vaan keskilinjamuodostelmassa, keskilinjan molemmin puolin. Ei houkuttelua eikä huijaamista – tekeminen kohdistui jälleen koiran omaan aktiivisuuteen ja ohjaajan passiivisuuteen.

Ilmaisutreeniä tehtiin tämän jälkeen. Pitkään mietin, tuleeko Hippusta rulla- vai haukkukoira. Rullakoiraan päädyttyäni uusi mietinnän aihe oli, että miten hyväksyisin irtorullan palautuksen treeneissä. Hippulla ei ole viimeisteltyä noutoa, enkä halua alkaa vaatia sivuasentoja tms. hakukentällä, nottei juoksemisessa noussut vietti häviäisi ehkä tylsempään tokoon. Päädyin käsikosketukseen, eli kun Hippu saa rullan, hän tulee luokse ja nenällä koskettaa avoimeen käteeni ja päästää rullasta irti. Tämä treenattiin kuntoon kotikeittiössä sheippaamalla, pilkkomalla ja tarjoamalla - ketjuttaen koko pitkä rotla taakse päin. Naksuttimella ja operantisti. Käsikosketus vietiin ulkotreeneihin, kun sekä säbämailan että klemmarin tuominen käsikosketuksena alkoi toimimaan moitteettomasti.

Ulkona tehtiin seuraava treeni: kentällä on yksi maalimies, joka tehdään kiinnostavaksi pienen viettinostatuksen avulla. Koira irti ja se juoksee maalimiehelle, jolta tarjoaa rullan, liikkuminen ”keskilinjalla” eteenpäin ja kutsu, avokämmeneen ehdollistunut Hippu tuo rullan käteen saakka, hyväksyn loppuunviimeistellyn ilmauksen ja välittömällä käskyllä ’näytä’ maalimies lähtee pakoon (saalisvietti) ja koira lähtee perään luonnollisesti. Maalimies palkkaa koiran patukalla siihen asti, kunnes tulen hakemaan sen liinan kanssa uuteen toistoon tai suoraan autoon. Tällaisia treenejä on toistettu muutaman kerran.

Ongelmina on ollut se, että käsikosketus ei ole toiminut ihan niin hyvin ulkona. Ratkaisuna oli se, että tehtiin käsikosketusta kahdestaan myös nostatetun vietin jälkeen, josta hakutreeneihin toimintamallin vieminen oli helpompaa. Toinen ongelma on ollut se, että Hippu ei ole kovin helposti palkkatutunut vieraan maalimiehen patukasta. Tätä varten rakentelimme itsetuntoa ja maalimiehen palkkaa muutaman treenin verran. Hyvä konsti on leikkiä ekana itse koiran kanssa, nimittäin näin nousee saalisvietti koiralla ja maalimiehet näkevät, kuinka kyseisen koiran kanssa leikitään. Ei ole ihan sama, että millainen on patukkapalkka, sen on on oltava paras mahdollinen.

Tähän jäimme joulutauoksi. Seuraavaksi haluan saada täydelliseksi tuon koulutuskentällä tekemän ilmaisutreenin, eli sovellan sitä moneen suuntaan. Umpipiilot, toistokestävyydet, matkan pidennykset… Pitää miettiä, että haluaisinko opettaa kentällä jo kiintorullan, ennen kuin menen metsään tekemään harjoituksia.

Yhden kerran teimme Hippun kanssa metsässä suorapalkalla risteilyharjoituksia. En kyllä tiedä mitä hyötyä niistä on, koska ilmaisun voi rakentaa valmiiksikin, jos vain jaksaa odottaa. Monella on kova kiire saada pitkiä keskilinjoja ja etsimisiä, koska onhan se näyttävää, että koira risteilee lähes kokeenomaisesti metsässä. Itse ajattelen sen niin, että haussa on tarkoitus ilmaista ne ihmiset. Kyllä koira oppii sen etsimisen ilman vuosien suorapalkkatreenejä. Jäljelläkin on tarkoitus löytää kepit ja ilmaista ne eikä kulkea jälkeä pitkin?

Jännittäväksi käy, että mitä tässä tapahtuu. Eli onnistuuko tämä eläinkoe ja oppiiko Hippu näin kunnolliseksi hakukoiraksi!

Seuruu vaihe vaiheelta

2012-01-02T18:05:00.002+02:00

Hippu on jo reilusti yli vuoden eikä vieläkään osaa seurata. Mitä on käynyt?

Aluksi en opettanut seurausta lainkaan, odotin pääseväni jollekin kurssille, jotten pilaisi hyvää koiraa itsekseni. Hippu oli varmaan reilu puolivuotinen kun ensimmäiset askeleet imuttaen otettiin Tuija Seren tokokurssilla.

Näiden askeleiden jälkeen etenimme aluksi liian nopeasti. Aloin vaatia jo reilun kahden kuukauden päästä useampia askeleita palkatta. Kyllähän tuon koiran pitäisi tämä juttu oppia, ajattelin. Harhailusta päätin palata takaisin alkuun ja suunnittelin imuttavani kevääseen asti siten, että keväällä palkka olisi kainalossa houkuttimena. Rupesin nostelemaan imutuskättä ylemmäs vähitellen sen jälkeen kun Hippu oli runsaan vuoden.

Tähän päivään mennessä olen tällä tavalla opettanut seuruuta. Tänään homma muuttui.

Imuttaminen on positiivinen vahviste eli pakote. Houkuttelu, pakote, positiivinen vahviste, huijaus... näitä haluan käyttää mahdollisimman vähän koiran koulutuksessa. No miten sitten opetan seuruun?

Operantissa koulutusmetodissa tapoja on ainakin kolme. Kaappaamisen, sheippaamisen ja luovuttamisen kautta.

Kaappaaminen olisi aika pitkä projekti. Jokaisella lenkillä pitäisi olla naksutin kädessä ja nameja taskussa. Josko se koira osuisi juuri täydellisesti siihen sivulle ja siitä pääsisi naksauttamaan. Ilman houkutteluja, ilman pakotteita.

Sheippaaminen on ehkä salakavala projekti. Koirahan palaa aina epävarmana ollessaan ensimmäiseen oppimaansa vaiheeseen. Sheippaamalla toisaalta voisi lähteä ihan alusta - naksu jo siitä, että koira ottaa katsekontaktin tai siitä, että koira on vasemmalla puolellasi. Kriteereitä nostamalla voisi päästä haluttuun lopputulokseen.

Luopuminen ei välttämättä ohjaa koiraa aluksi oikeaan paikkaan, mutta luopumisen kautta imukättä ei tarvitse häivyttää. Käytännössä opettelu tapahtuu näin: koira on sheipattu, kaapattu (tai imutettu sivuasentoon), käsi on avoimena niin, että koira voisi napata siitä, koira katsoo sinua tai seuraa, naks ja 'ole hyvä' käsky vapauttaa koiran. Katsekontakti, paikka ja tiiviys on näin mahdollista napata tai sheipata puhtaasti koiran oman aktiivisuuden tai tarjoamisen avulla.

Luopumisen ja houkuttelun rajan käynti on ehkä tähtitiedettä. Hyvä perussääntö on se, että houkuttelussa olet itse aktiivinen ja koira passiivinen, luopumisessa ohjaaja on passiivinen ja koira aktiivinen (tarjoaminen).

Tähän väliin voisi joku voisi veistellä, että esimerkiksi maailman mestiksissä IPO:n tottisosuudesta 100 pistettä vetänyt Mia Skogster on opettanut Helgen puhtaasti imuttamisella ja hihnan avulla (ymmärtääkseni). Ja moni opettaa edelleen näyttävää seuruuta houkuttelun avulla.

Tottelevaisuusvalion tai käyttövalion voikin saavuttaa monella tapaa. Minä haluan opettaa mahdollisimman monta asiaa koiran oman tarjoamisen kautta, jossa ei huijata ketään eikä pakoteta mihinkään. Vaikkei tällä tavalla Hippun seuruu valmistuisi kevään tai kesän kisoihin mennessä, niin sitten odotetaan.

Meillä on kyllä aikaa alkaa opetella seuruuta jälleen kerran alusta.

Mustavalkoinen vuosi edessä ja takana

2011-12-31T13:31:00.001+02:00

En kauheasti ole päivitellyt joulun aikana meidän juttuja. Hippulla ei ole vieläkään alkanut juoksut eikä me olla muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta treenailtu muualla kuin kotona. Välipäivät vietettiin suurimmaksi osaksi evakossa, koska meidän talosta katkesi sähköt lähes viideksi päiväksi. Tulisijaton talo omalla kaivolla tarkoittaa tällaisessa tilanteessa aika kylmää kyytiä ilman vettä.

Oli sähköä tai ei niin ainakin tämä vuosi on ollut aika siistiä kamaa! Nimittäin Hippu tuli taloon ja sitä kautta mun koiraharrastukset on alkanut tosissaan. Mitenköhän nämä nyt pitäisi listata? Hippun kanssa ei ollut mitään asetettuja virallisia tavoitteita, mutta aika paljon ollaan kyllä tehty kaikilla saroilla:

Tutustuin itse agilityyn. Hippun kanssa löydettiin aika nopeasti yhteinen into aksaamiseen ja koirasta on kehittynyt todella herkkä ohjattava ja loistava irtautuja.
Pk-puolelta jälki "saatiin kuntoon", noh siis treenattiin siitä hauska juttu. Keppien kanssa edettiin vaikeuksien kautta voittoon ja niistä saatiin tosi varmat. Haut aloitettiin loppusyksystä kunnolla. Maalimiehestä ja vieraan ihmisen kanssa leikkimisesta tehtiin kiva juttu joka käy palkaksi koiralle. Rullakoiramaisia piirteitä vahvistettu.
Tokossa ja tottiksessa ollaan ehkä vähiten tehty töitä. Kaksi kurssia käyty, mutta oikeastaan en hirveästi ole tehnyt mitään juttuja. Nyt syksyllä innostuin naksuttimesta jälleen niin paljon, että tokovesi näyttää kirkkaammalta kuin ennen ja tokovaihde on helpommin kytkettävissä päälle.
Näyttelyissä käytiin hakemassa yksi ERI ja SA.

Peppin kanssa on myös touhuttu. Otetaanpa vuoden takaa tavoitteet esille ja pistetään punaista väliin:

Tottis

Tokon liikkeitä kasaan; paikallaan makuu ryhmässä entistä kauemmaksi ja seisominen rutiiniksi, ehkä kaukokäskyt ja ohjaukset työn alle
Harjoituksia tottikseen pitäen silmällä BH-koetta ja muita tottisosuuksia sisällä pitäviä treenejä ja kokeita

Mulla ei kauheasti ollut käsitystä tokosta vuosi sitten. Tottis ja toko oli sama asia ja BH-koe tuntui todella helpolta läpäistä. Peppi ei kuitenkaan ole tokokoira, en ole siitä sellaista osannut tehdä. Nakin kanssa palkalla saadaan houkuteltua tekemään vaikka mitä, mutta kuluneen vuoden aikana olen yhä enemmän ymmärtänyt houkuttelun ja positiivisen pakotteen kääntöpuolen.

Ruoka

Vieläkin enemmän irti nappuloista; siis yrjölän puuroa, murre miksejä, ehkä jossain kohtaa voisi kokeilla kasvissoseen tekemistä
(Tämä on jo puoliksi tehty) Luiden ja rustojen lisääminen ruokavalioon ja niiden huomioon ottaminen muussa ruuassa
Painon tarkkailu läpi vuoden (ei nyt ehkä joka viikko). Tavoitteeksi rotumääritelmän (nartut 17-20 kg) mukaan ainakin 18 kilon liehettyville, tietenkin kokoajan tarkkaillen kokonaisuutta. Peppi on kuitenkin aika matala ja pienikroppainen; keventämisen varaa siis on!

Peppi ja Hippu söi koko kevään puoliksi raakaruokaa. Sitten siirryttii nappulaan. Peppin paino on tällä hetkellä 17 kiloa, josta olen oikeasti todella tyytyväinen. Vuoden mittainen painonpudotusprojekti alkaa nyt olla ohi ja siirrytään painon kontrollointiin.

Metsästysjälki

Jälkiä vaikeissakin maastoissa ja vaikeasti tehtynä
Ainakin möllikisa tai oikean kisan seuraaminen, jos rohkeutta riittää, niin ehkä ilmoittautuminen oikeaan kisaan
Onnistuneet käytännönjäljet

Kaksi AVO2sta on aika makee juttu! ü molemmat ovat olleet yhdestä virheestä kiinni, ettei tullut ykköstä. Viime kerralla jäljestys oli todella hyvää ja tarkkaa, palkintosijan pudottikin vain harmillinen kaadon kadottaminen. Lisää treeniä ja me siirrytään ensi vuonna ihan varmasti voittajaluokkaan! Peppi on todella potentiaalinen mejäkoira, koska sillä on viettiä työskennellä jäljellä pitkään ja intohimoisesti. Vuonna 2012 keskitytäänkin lähinnä mejäjuttuihin.

***

Mitä vielä puuttuu? Tavoitteet vuodelle 2012!

Peppin kanssa tosiaan keskitytään tuohon mejästykseen ja tavoitteeet ovat luokkanousussa.

Hippun kanssa... mitäköhän uskallan sanoa ääneen?
> Olen ajatellut, että keväällä voisimme olla valmiita bh-kokeeseen, jos seuruu palkatta onnistuu.
> Kesällä (toukokuussa) Hippu on agilityssä kisaikäinen. Luokkanousuista en rupea puhumaan, mutta sanottakoon nyt näin, että kesällä startataan viralliset litilätit ja menestytään niissä ;).
> Jäljellä olisi kova hinku jo päästä, sillä metsäosuudet on kunnossa. Esineruutukin näyttää jo aika hyvältä.
>Jos vuoden päästä istun päivittelemässä samanlaista postausta ja meidän tottiksille tai tokoille ei ole mitään tapahtunut niin mua saa tulla ottamaan niskasta kiinni.

Vuoden päästähän hippu voisi olla esimerkiksi AGI2 JK1 BH Pikkupaimenen U Got The Look, mutta aika näyttää sitten mihin päästään.

Niin ja tietenkin koirien pitää pysyä terveinä! Ja Hippu voisi oppia kävelemään etutassuillansa ;).

Nakukallet

2011-12-22T20:26:00.000+02:00

Hippu orientoituu sakemannikehään.

Aika paljaita? Ko, kö?
> musta molemmat on makeen näköisiä nyt! ;)

Naksutinvoitto!

2011-12-19T21:25:00.000+02:00

Tänään se onnistui.

Hippunen kiipesi takaperin pystysuoraa seinää vasten, ou jea! Ikinä en ole mitään yksittäistä temppua sheipannut näin kauan.

Oikealla puolella jaksaa työskennellä paremmin, kuin vasemmalla. Vasempi puoli oli sitä heikompaa puolta, joten ihmekös tuo. Perspomput on parempia oikealta.

Tästä on vielä aika pitkä matka toivottuun lopputulokseen. Kuvassa asento vähän hassu- noi etutassut tuntuu taipuvan "yli". Mut hei, huomatkaa nenäkosketus!

Tokoa, aksaa ja temppuja

2011-12-18T20:34:00.003+02:00

Elina Kuokkasen naksutinkurssi on kyllä ollut yksi joulukuun kivoimmista kursseista! Ok, olen naksutellut Hippulle lähes kaiken, Hippu on ehdollistunut naksuttimeen yms., mitä tein kurssilla? Oppin vieläkin enemmän. Tällä viikolla oli kurssin viimeinen kokoontuminen Raision DSC:llä. Teemana takapään käyttö. Tehtävänä saada takajalat nostettua päälaellaan olevan maitokorin päälle hyppäämällä. Hieno tyttö osasi tarjota tätä aika nopiaan, mistä sain sen poimittua. Haastetta kasvatettiin ja maitokoreja oli yhä vain enemmän ja enemmän. Tavoitteena joskus tulevaisuudessa: etutassuilla käveleminen.

Joitain mutkia on matkassa, nimittäin takapään käyttö ei ole nelijalkaiselle mikään helppo juttu. Ok, ollaanhan me peruuteltu seuruussa yms., mutta takapään hypyttäminen on ainakin Hippusella tietänyt täysin uusien lihasten käyttöön ottamista! Jotta tavoite joskus toteutuisi, ollaan aputemppuiltu; peruuttamista portaissa sujuvasti (tämäkin yllättävän haastavaa), takatassuilla seisomista ja pyörimistä pompulla. Katsotaan sitten vuoden päästä, että onko motoriikka ja taidot kehittynyt sen verran, että moinen hullutus onnistuisi ü.

Keskiviikkona aksailtiin niin persiilleen, etten viittinyt kauheasti siitä päivitellä blogiin. Ensimmäinen hyppy alitettiin jatkuvasti. Jätin liian lähelle. Havaittavissa oli kuitenkin myös pientä perseilyä. Ja kerranhan kun tuo mustavalkoinen ketjuttaa tuon, että voi alittaa riman niin purkaminen onkin eri juttu. Sitten on taas nuo paikalla olot. Hippu on ehkä pikkasen epävarma ja sen verran rikollishenkinen, että varastaminen on yllättävän herkullinen vaihtoehto. Kolmanneksi tehtiin rengasta, mutta siinä kohtaa jo kiinnostus oli jossain muissa esteissä.

Ei mitään huonoa ettei mitään hyvääkään. Tokoilu nappaa tällä hetkellä ja tuntuu olevan niin kivaa! Seuruuta ollaan tehty isoissa määrin. Kivointa on vaihdella palkkoja: mistä se tulee, mitä se on jne. Lähes joka päivä ollaan myös tehty paikkaistumispainotteisia treenejä. Toisin sanoen: Hippunen jää jatkuvasti paikalleen eri temppuilunaksutteluiden välissä. Kotonahan se onnistuu hyvin, mutta häiriöön vieminen on luku sinänsä. Tällä viikolla tokoliikkeissä on ollut painotettuna tuo paikalla oleminen, eteen tuleminen sekä merkki.

Ensi viikolla vielä kerta Elinan mölliratakurssia. Sitten jää aksailut joulutauolle ja tammikuussa taas jatkuu. Tässä välissä olisikin sitten hyvä aika Hippun tehdä ne ekat juoksut - onhan sillä jo ikääkin pian sen vuoden ja yhden kuukauden!

Irtorullan palautus

2011-12-11T17:57:00.001+02:00

Irtorullan palautuksen vuoksi piti keksiä selkeä malli, miten hyväksyä palautus. Hippunen ei osannut hakukurssin alussa selkeää palautusta, sylki satunnaisesti rullaa ulos.

Naksuttimen kanssa sheipattiin käsky "pure" siihen malliin, että siihen pystyi yhdistämään nenäkosketukseen. Näin luotiin selkeä sääntö siitä, millainen palautus hyväksytään ja millaista ei.

Innostuin asiasta niin, että tätä lähdettiin soveltamaan sitä vähän kaikkeen. Videoissa onkin siis hanskaan, metalliesineen ja säbämailan tuontia. Vähän kaikki käy ;). Pienin esine on ollut klemmari. Ehkä vaikein on ollut pieni kivi.

Irtorullan palautuksesta tulikin siis ihan hyödyllinen väline esimerkiksi esineruutuun.

Luustokuvissa

2011-12-07T21:05:00.001+02:00

Hippu
A/B tai A/A, saattaa kallista ensimmäisen puoleen. 0/0-kyynärät (toinen ok, toisessa "ei mainittavia muutoksia"). Selkä, olat ja polvet ok.

Peppi
B/B tai B/C, saattaa kallistua ensimmäisen puoleen. 0/0 tai ehkä 0/1-kyynärnivelet.

Lopputulemana siis se, että molemmat koirat kuitenkin terveitä! Hippu kuvattiin tarkemmin, ja todettiin terveeksi selästä, olista ja polvista. Lonkista toinen ainakin ihan priimaa, toinen saattaa olla B. Kuvasta näkee selkeästi, miten erilaiset nuo lonkkien rakenteet ovat. Toispuoleisuutta - taas ;).

Koko päivä tässä touhussa meni. Kahdeksan koiran kavalkaadi kun kuvattiin ja about 40 minuuttia per koira. Nyt kotona kärvistelee yksi tolleri pienessä krapulassa ja toinen borsku ihan täpinöissää: "en mä oo tehny tänään viel mitään jännää!".

Kuvaaja oli Kankaanpäästä Kari Ventelä.

Nämä kuvat ovat kaikki Hippun luustosta. Skannasin ne ja laatu on mitä on.

Pakko puuttua!

2011-12-05T17:47:00.001+02:00

Emmi, kirjoitit aivan loistavan artikkelin näyttelytohinoista. Kiva, että tästä keskustellaan ja näkemyksiä on myös "siitä välistä".

Mun mielestä asia on niin, että ihan mitä tahansa on kiva voittaa. Jos koira voittaa kerta kertansa perään ja saa hyviä arvosteluja, niin kyllä siitä itsellekin hyvä mieli tulee. Oli se sitten näyttely tai käyttely. Kyllä minä ainakin vuodatin muutaman kyyneleen Peppin sertin tähden! Ja joka kerta on yhtä hauskaa kuulla, kun koirieni sukulaiset saavat hienoja palkintoja - niin näyttelyistä, kuin käyttöpuolen jutskista.

Näyttelyt voi kuitenkin mennä myös jossain kohtaan yli. Kun meininki ei ole enää se, että mennään pitämään hauskaa ystävien ja koirien kanssa vaan se, että mennään hakemaan voittoa ja titteleitä - ei hyvä heilu. Samalla asenteella latautuneet voivat myös mennä yli käyttelypuolella.

Muiden koirien tuloksia katsellessa KVA tms., ovat minulle isompi meriitti. Koiran on oltava toimiva, jos se on saanut käyttöpuolen valionarvoja. Jos kuitenkin esimerkiksi tolleri on MVA, on sen pitänyt suorittaa taipparit hyväksytysti läpi - se ei olekaan ihan kuukauden treenauksella hoidettu juttu.

Monet julistavat pitkäkarvaisen bordercollien nähtyään turkin ja karvat alimpaan helvettiin. Miksi? Olen kuullut hienon ohjeen Peppin isän omistajalta, Marjalta: "Älä nosta itseäsi polkemalla muita". Ihan oikeasti. Mielipiteitä saa olla, mutta muistuttaisin - näyttelytulokset tai borskun turkin pituus ei kompensoi täydellisesti käytetettävyyttä.

Omalta koiraltani haluan, että koira osaa seisoa ja seurata enemmän tokomaisesti, kuin kehiä katsellen. En jaksa nähdä vaivaa kehäjuoksemisen eteen, mutta en paheksu ollenkaan niitä, jotka haluavat sen vaivan nähdä. Olen tietoisesti ottanut kaksi ulkomuodollisesti virheellistä koiraa, koska kiinnostukseni suuntautuu enemmän käyttöpuolen harrastuksiin

Kun joku on koko viikon tohinoissaan messarissa, niin ei se ole minulta, Hippulta tai Peppiltä mitään pois.

Rullaa ja risteilyä

2011-12-04T17:54:00.001+02:00

Tänään Hippu hakuili taas hakukurssilla.

Ensimmäinen treeni kohdistui ilmaisuihin. Koko homma on hienosti ketjutettu, mutta rullan luovuttaminen on aina vähän epävarmaa. Ketju menee näin: käsky: ukko > saa maalimieheltä rullan > palautus > palkka päästämällä näytölle, käsky: näytä > maalimies palkkaa lelulla.

Toinen tämän päivän treeneistä oli metsässä, jossa me risteiltiin. Eli näytölle lähetyksiä kahdelle maalimiehelle 20 metrin päähän keskiviivan molemmille puolille. Maalimiehet palkkasivat namiskuilla, joilla Hippu myös toimii hyvin.

Ensimmäinen treeneistä tehtiin läheisellä kentällä. Risteily tapahtui metsässä. Seuraavaksi naksuttelen tuon rullan luovutuksen niin, että yhdistän siihen nenäkosketuksen käteen. Siis: nenäkosketus käteen rulla suussa > palkka päästämällä näytölle. Täksi päiväksi olin opettanut pelkän nenäkosketuksen, mutta sen soveltaminen hakutilanteeseen ei onnistunut.

Pätevä hakukoira se on edelleen, muttä tällä viikolla kerrattiin lähinnä viime viikon asiat.

16. agilitykerta

2011-11-30T18:43:00.001+02:00

Hippulla on tehty kerran Jyväskylän jattilassa ihan pentuna agilityä. Viisi kertaa Elinan alkeiskurssilla teimme agilityä. Kuusi kertaa liidimme suoraan tekniikkakurssilla. Tänään oli neljännen kerran ratakurssia.

Minnan suusta: "Hullu paljon työtä tekee, viisas pääsee vähemmällä." Hippu on ihan huippukoira ♥.

JK. Ainiin. Olemmahan me kierrelleet puita koko kesän!

Osteopaatilla

2011-11-24T20:24:00.001+02:00

Tänään suunnattiin aamusta Leena Piiralle Halikkoon. Tarkoituksena oli katsoa, josko olisi kehittynyt jotain virheasentoja tai jumeja jonnekin päin.

Ensimmäisen minuutin aika Leena huomasi Hippun istuvan väärällä tavalla, toispuoleisesti.

Seuraavan viiden minuutin aikana Hippun oikean puolen lihaksisto todettiin 20 prosenttia vasenta puolta kehittyneemmäksi.

Voe perse, ajattelin. Leena meinasi, että joko tämä on lihaksistollinen tai rakenteellinen juttu. Lähdettiin sitten selvittämään tätä asiaa. Hippu makaa lötkötti matolla, kun Leena kokeili mahdolliset ja mahdottomatkin lihakset läpi samalla hieroen.

Lopputulemana on koiran lihasten epätasapainoisuudesta johtuvat virheasennot ja näistä kokonaissummana muutamia jumeja vähän eri puolille kroppaa. Rakenteellisesti Hippu oli kunnossa. Lääkkeeksi treenataan erilaisia liikeratoja ja venytyksiä, pitkiä ravipätkiä ja vasemman puolen kehittämistä.

Täytyy kyllä sanoa, että olipa hyödyllinen käynti. Itse en ollut osannut katsoa näitä juttuja, mitä Hippun liikkeistä ja asennoista ammattilainen heti huomasi. Nyt on jumit avattu ja liikkuu kivasti, sekä istuu/makaa paremmissa asennoissa.

Seuraava kontrollikäynti on tammikuussa.

Synttärit ja maastoja

2011-11-20T20:32:00.001+02:00

Niin se aika vaan vierähtää. Hippu täytti lauantaina ensimmäisen kokonaisen vuotensa. Voi hitsit. Miten tämä on voinut mennä näin nopeasti?

Synttäreiden kunniaksi treenattiin maastoja koko vkoloppu.

Lauantaina Hippu ajoi vuoden viimeisen jäljen. Jäljellä oli ikää 2 tuntia, vieraan talloma, 20 metrin jana, kuusi keppiä, 500 metriä ja monta erilaista haastavaa kulmaa. Janalähetys meni minun sähläyksen vuoksi ihan plörinäksi, en osannut osoittaa oikeaan suuntaan ja rauhottaa tarpeeksi ja Hippu ei tiennyt mihin lähteä. Uusi lähetys paljon lähempänä ja runsaan 90 asteen janan ja jäljen kulma työskenneltiin hyvin. Jäljellä ei ollut yhtään merkkejä tai kreppejä - oli luotettava koiraan. Tilanne oli vähän kuin kisoissa. Ekan kepin kohdalla olin jo ihan varma, että me ollaan ainakin yhden kepin ohi jo hurjasteltu. Viimeinen keppi oli noin kolmen metrin päässä tiestä ja autosta, tässäkin olin jo ihan varma, että viimeinen keppi jäi taakse. Koskaan ei kuitenkaan liian varma kannata olla, sillä jäljeltä löytyi kaikki kuusi keppiä yllättävistä paikoista ja ilmaukset olivat loistavia. Kulmia oli vähän kaikenlaisia ja niissäkin oli loistavia suorituksia. Jälki jää nyt talvitauolle. Janoihin vielä ehdottomasti pitäisi saada lisää varmuutta, mutta muuten ollaan kyllä ihan kivasti edetty tämä vuosi.

Tänään hakuiltiin koulutuskentällä. Teemana oli ilmaukset. Kyllä se nyt niin vaan on, että Hippusta tulee rullakoira. Bortsu on aika mahtava ketjuttamaan asioita ja saatiin tosi hyviä toistoja tällaisella ketjulla:

1. lähetys etsintään (maalimies tyhjällä kentällä selin kääntyneenä, noin 40 metrin päässä)
2. koira saa maalimieheltä irtorullan
3. koira tuo sen ohjaajalle, ohjaaja lähettää samantien näytölle
4. maalimies palkkaa lelulla.

Mikä oli siistiä, niin Hippu palkattiin lelulla ensimmäistä kertaa. H on ollut vähän epävarma leikeissä ja repimisissä vieraiden ihmisten kanssa ja tänään sellaisesta vajeesta ei ollut tietoakaan. Tämä oli ehkä koko vkolopun hienoin kohta, koska se tarkoittaa, että ollaan tehty tosissaan töitä ja treenattu ja sitä uskallusta ja röyhkeyttä on löytynyt sieltä jostain mustavalkoisen sisuksista. Musta vaan leluleikki maalimiehen kanssa nostaa viettitasoa niin paljon, että saadaan paljon makeempia suorituksia, kuin pelkällä namilla.

Tällainen viikonloppu. Ensi viikolla on Hippun eka fyssari Leena Piiralla. Mahtaakohan siellä olla mitään jumeja tai virheasentoja? Ja nuo tyttöjen lonkka- ja kyynärkuvaukset lähestyvät, pitäisköhän niistäkin alkaa ressaamaan? :p

Hippulityt

2011-11-16T19:01:00.001+02:00

Tulipa tämän päivän treeneistä taas niin hyvä olo! Hippu on loistava agilitykoira. Ja mä niin tykkään nopeasta, vauhdikkaasta, irtoavasta ja röyhkeestä koirasta.

Miten ohjasin? Elinan mukaan: "aika kaaos kokoajan, mutta meni kaikki esteet tosi hyvin" :d. Mehän päästiin eka pätkä kepeille asti heti ekalla otannalla, ou jea! Okei, en ole teknillisin ohjaaja, ainakaan vielä. Menee tosi paljon säveltämiseksi ja juoksemiseksi.

Tarkemmin: kakkosesteelle takaakierrolla, kolmoselle valssi, neloselle takaaleikkaus, vitosesta putkeen ihan peruskuljetus, seiskaan ehdin tekemään valssin ja sitte kepeille. Ratapiirrustuksesta voi vähän epäillä, että ehtiikö tuohon valssaamaan. Ok - hyppyeste oli vähän kauempana kuin piirretty versio yllä. Putki kuitenkin syötti esteen "väärälle" puolle. Nopeilla jaloilla saa paljon aikaan ;).

Treenit oli Janitan ja Jaakon uudessa hallissa ekaa kertaa. Uusi pinta pisti Hippun hyppyjalan koreaksi. Ehkä tämäkin toi jotain lisävauhtia tuohon mustavalkoiseen.

Odottamiset menee nyt tosi hyvin. Niistä ei tarvii stressailla. Rataa on kivempi mennä, kun ei tarvitse huomattaa alun paikkaolosta.

Kepit tuotti tuskaa. En osaa oikeen keilata sitä tuonne kepeillä ja H meinaa, että menee kepeistä läpi. Pitäisi päästä treenaamaan jhkin keppejä itsekseen, notta menisi paremmin kursseilla. Vielä siis on verkot, mutta koira ei muka tiedä, mistä välistä pääsisi sisään.

Turkkulaiset koirat kyl osava

2011-11-14T18:11:00.001+02:00

Kaveri lähti hommi Afrikka ja otti koiras mukka. Siäl ol paljo haisteltava ja nii siin sit kävi et koira hävis viirakko.
Pia koira huamas, et leoparti havittel siit lounastas ja koira miätti hetke, mil hää saa ittes pelastettu. Niimpä koira keksis: Hää nappas jonku vanha luu maast, kääns selkäs leopartil ja juur ku leoparti ol hyäkkäämäs, koira sylkäs luun pois suustas ja sanos "Huh, huh, olipas pahmmakune leoparti, onneks se o nyy syäty". Leoparti kiitti onnetas, ettei ollu ehtiny hypätä koiran kimppu ja lähti tiähesäs.
Apina ol kuitenki puus ja näki koko tapaukse. Apina ajattel, et jos hää käräyttä ton koira valehtelemisest, hää voisis saara leopartist ystävä, eikä tää enä yrittäis syärä apina. Apina men kertoma leopartil, et kummotto koira ol tätä kusettanu. No leoparti tiätenki suuttus helkutimmoisest ja huus apinal "Hyppä mun selkkäsän nii pääses kattoma kummotto
höynäyttäjäl käy".
Koira näki leoparti juakseva apina seljäs hänt kohti. Sillo koira kääns selkäs ja huus suurel äänel "Misä see helevata apina viippy. Määhä läheti sen hakema uut leopartti ainaki pual tuntti takaperi. Nälkä täsä tule"
Tarinan opetus: Perssenualemine voi autta hetkeks, mut taitava paskanpuhuja selvii tilanttest ku tilanttest!

(Kopioitu kaverin facebookstatuksesta)

Haku-Hippu

2011-11-13T14:56:00.001+02:00

Mä tykkään ihan valtavasti metsälajeista! Oon oikee metsäihminen. Mejä ja pk-maastot, nam! Tänään oli vuorossa hakuilua toiseen otteeseen. Olimme koulutuskentällä ja teemana oli umpipiilot.

Maalimiehet olivat asettuneet umpipiiloihin, erilaisten telttahökötelmien sisälle. Hippu sai "vapaat kädet" toimia ja tutkia piiloja. Puolet oli tyhjiä ja puolet oli täynnä. Ensimmäisellä kierroksella vähän ontuvaa. En antanut mitään käskyä toimintaan, vaan vain valjastin toimintaliivit päälle. Hippu jäi ehkä odottamaan sitä käskyä tai lähetystä. Löysi kuitenkin hetken päästä telttojen sisältä maalimiehiä ja alkoi loppua kohden kiinnostumaan.

Toisella rundilla meno oli ihan eri maata. Noin 45 minuutin pohtimistauko sai pienet mustavalkoiset aivosolut liikkeelle. Käskyjä ei kaivattu, vaan koira lähti matkaan kuin rasvattu. Itsenäisesti työsti jokaisen piilon viimeiseen saakka. Viimeisestä piilosta löytyikin viimeinen maalimies. Lopetettiin tähän onnistuneeseen suoritukseen.

Ensi kerralla teemana on ilmaisu. Opetan Hlle rullan. Jotenkin tuntuu, että se olis liian epävarma haukkumaan (ainakin näin aluksi) ja se vaatisi enemmän töitä. Ja kyllä se jaksaa juosta metsässä rulla suussa. Mitä mieltä muut ovat? Rulla vai haukku?

Mölliliidot, osa 2

2011-11-09T21:23:00.000+02:00

Ennen Hittiareenalle lähtöä treenattiin tehokas 45 minuuttia pelkästään odottamista kotipihalla. Pirulaut kun on ikävää se sellainen, ettei olevinaan edes ymmärretä koko käskyä. Joku sanoi, että Hippu nallittaa mua ohittamalla tämän käskyn. ;). Noh, hallilla meni ihan hyvin. Lähtöasetelmat esteen takaa on kuitenkin jotain niin tylsää!

Viimeinen kerta Hittiareenalla tämän kurssin parissa - seuraavalla kerralla siirrytään Janitan ja Jaakon uuteen halliin. Meillä oli käytettävissä koko iso kenttä. Tunne on vähän sama, kuin siirtyisi junnukentästä isoihin kehiin.

Hippun kanssa on menty hirveesti asioita eteenpäin. Pussia mennään tosi hyvin, vaikka se oli vasta viime kerralla ekaa kertaa radalla. Kujakeppejä on tähän asti menty hyvin, nyt tyttösellä oli sen verran intoa, että meinas vaan juosta kanaverkosta läpi.

Kontaktia kokeiltiin ekaa kertaa radalla. Ensimmäisellä kerralla juoksi läpi. Kun tehtiin pelkkää estettä Hippu tarjoaa jo ihan a-esteen lakeelta asti hiipimistä. Todellinen 2on2off asento tulee vasta pienen tovin jälkeen.

Ohjauksesta sen verran, että Hippu lukee tosi paljon mun käsiä. Se oli ihan hyvä huomata jo näin alussa. Elinan mukaan 10 senttiä käden heilautusta heilauttaa Hta 3 metriä radalla. Tämä kommentti tuli juuri tuon seiskaesteen kohdalla, kun takaakierron jälkeen oma ohjaukseni ohjasi koiran kauas itse hypystä.

Okseri vai mikä lie bokseri oli myös radalla. Vekkulin näköinen este. Meni kyllä ihan hauskasti sitäkin muiden normien 45-senttisten rinnalla.

EDIT 10/11/-11, uudella ohjelmalla tehty rata. Kiitos vinkeistä ;)!

Marraskuu

2011-11-08T18:12:00.001+02:00

Marraskuussa on kuraa, kuraa ja kuraa. Kukapa koira ei siitä tykkäisi? Ei ainakaan maailman epäkäytönnöllisimmällä turkilla varustettu mustavalkoinen rajapaimen.

Piti ottaa kamera lenkille mukaan ja koittaa ihan täysillä kuvata. Blogipiireissä on ollut viime aikoina ihan törkeän makeita kuvia. Parhaimpia makupaloja esimerkiksi täältä. Upeita ja hienoja kuvia. Haluaisin itsekin oppia tekemään moisia muokkauksia!

Ja haluaisin videokameran. Ja videokuvaajan aksatreeneihin. Vapaaehtoisia? ;)

Sahaa, ruuvaa ja liimaa

2011-11-06T17:33:00.001+02:00

Tein vkoloppuna koirille neljä agilityestettä. Enkä voi sanoa, ettenkö olisi ylpeä. :) näillä päästään sitten treenaamaan kaikkia pikkuohjauskuvioita, mitä Elinan tunneilla opitaan. Vielä puuttuvat rimat ja maalaus.

Mitä muuta olemme tehneet viikonlopulla?

Hakuiltiin ensimmäistä kertaa, kurssi jatkuu seuraavat kuusi vkoloppua. Otin haasteeksi itselleni opettaa hakukoiran naksuttimella operantisti. Kouluttajan oma koira on myös yksi kurssilaisista ja hänellä on sama tavoite. Lyhyesti; opetan siis Hippun itse etsimään ihmisiä, kuin houkuteltua kutsuilla, haamuilla ja muilla vastaavilla positiivisilla pakoitteilla maalimiehen luokse.

Mua ihan jännittää tämä koirakoe - tuleekohan tästä mitään? Ei varmaan helppoa. Esimerkiksi perinteinen makkararinki tehtiin ilman kenenkään kutsua, vaan koira palkattiin sen tullessa luokse. Muutaman "spontaanin palkkauksen" jälkeen alkoi omaehtoisesti juoksemaan maalimiesten välillä :).

Tänään mejästettiin Marjan ja Reetun kanssa. Olin vetänyt Reetulle jäljen. Teemana oli kulmat, joita jäljellä oli tavallista enemmän. Reetulla (ja myös Marjalla) on kyllä niin hieno meno ja meininki jäljellä, etten yhtään ihmettele Reetun valioitumista (;. Tämän jälkeen käytiin lenkillä Hippun, Reetun ja Peppin kanssa. Melkeen meinattiini eksyä naapurimetsässä järjestettyyn karjalankarhukoirien haukkukokeeseen, onneksi navigoitiin kurssi uudestaan, kun kuultiin haukkuja.

Tällainen vkoloppu. Ja koeviikko jatkuu jatkumistaan.

Superlityt mölleissä

2011-11-02T22:53:00.004+02:00

Tänään treenattiin agilityä ekaa kertaa Elinan möllirataryhmässä. Koira meni kovaa, kädet viuhtoi vimmatusti ja niin edelleen. Meillä oli tosi kivaa, vaikka kerran kompastuin putkeen ja muutamaan otteeseen valssaus muuttui myöhäiseksi peruuttamiseksi, jonka seuraukena melkein kaaduin taaksepäin.

Ohjauksina oli siis perusvalssausta (joka on nopean koiran kanssa erittäin nopeaa valssausta), takaakierto ja twistaus sekä jotain, mihin kuulemma sotkin jotain saksalaista, tiedä siitä sitten.

Hippu on kyllä niin nopea koira! Rimat olivat tällä kertaa neljävitosessa, muttei tuntunut sekään hirveästi mustavalkoista himmaavan. Uutena esteenä, mitä ei olla ennen tehty, oli pussi. 'Putkeen' käskystä nyt tehtiin sitten sitäkin osana radan pätkää.

Elina vinkkasi ATT:n möllikisojen hyppyrataa. Ei kuulemma olla ikinä ennen tehty niin helppoa rataa. Hänen radoissaan kun harvoin edetään sille edessä olevalle esteelle :p. Noh, meillä kuitenkin on kepit vielä vähän vaiheessa, joten katotaan vasta loppukurssista jotain tällaisia.

Oli kyllä niin superia, että ihan hirvittää, millä vauhdilla tuo koira etenee!

Tunnustus

2011-10-31T22:10:00.002+02:00

Saimme taas tunnustuksen. Tämän oudon ja yleisen kiertotehtävän. Kiitos tästä kuuluu Peppin Nemo-veljen omistajalle Virpille. En haasta ketään enää tällä kertaa.

Koska viime kerralla kerroin meidän laumasta niin tällä kertaa paljastan kahdeksan faktaa pelkästään itsestäni. Hui kauheeta!

1. Olen koiratouhujen lisäksi myös innokas laulaja. Olen esiintynyt monessa paikassa, eniten ehkä Paimion kirkossa niin kuorossa, duettona kuin yksinkin. Jouluna, pääsiäisenä, ripareilla. Tykkään laulaa ja olen viime vuosina myös opiskellut stemmoissa laulamista ja lauluteknisiä asioita. Mua harmittaa ihan hirveesti, että olen lopettanut piano-opiskelut lapsena kesken.

2. Olen kristitty ja uskon Jumalaan. Olen kokenut ripareilla isosena suhteellisen vahvan uskoon tulemisen. Mulle seurakunta on ehkä tulevaisuudessa työnantaja. Voisin olla nuoriso-ohjaaja opiskeluiden välissä. Tällä hetkellä vedän lapsikerhoa seurakunnassa ja teen vähän kaikenlaisia hauskoja juttuja! Mulla menee iltaisin kädet ristiin ja tiukoissa tilanteissa avunpyyntö lähtee korkeammalle kuin pelkät hätäpuhelun radioaallot.

3. Olen myös kepulainen (en kuitenkaan kaikessa samaa mieltä). In a nutshell: liian vapaa markkinatalous on liikaa. Toisaalta en missään nimessä kannata sosialistista suuntaa. Ihannevaltio olisi sellainen, missä peruspalvelut (koulu, terveydenhuolto, vanhushuolto tms.) ovat turvattuja ja julkisen sektorin järjestämiä. Yritteliäisyyttä kuitenkin ruokittaisiin jatkuvasti ja julkista omistusta olisi nykyistä vähemmän. Kepulainen linja on tässä kysymyksessä eniten mun ajatuksia lähellä. Jokseenkin olen kuitenkin EU-optimistisempi, kuin suurin osa puolueen kannattajista. Ja moni muukin juttu närästää, mutta toisaalta maalaistalon poikana arvostan myös kehä III:n ulkopuolisia neliökilometrejä.

4. Jos porukoitten maatila jää minulle, muutan pellot heinämaaksi ja vaihdan viljelyn lihakarjan kasvatukseen. Ja tähän tietenkin tarvitaan voimakasotteinen karjapaimenlauma. Noh, katsotaan sitä sitten tuonempana. Tuskin vanhemmista aika jättää vielä hetkeen.

5. Mua kiinnostaa eniten suomen kieli, historia, valtiotiede-yhteiskuntaoppi ja psykologia. Viittoman kielen tulkiksikin olin jossain kohtaa värväytymästä, mutta äiti halaa korkeamman koulutuksen :d. Joka tapauksessa, mitä ikinä tulen tekemään, niin siinä sitten on päästävä pitkälle, tienattava hyvin ja edettävä.

6. Tällä hetkellä olen toimittaja opiskelijastatuksen lisäksi. Kirjoitan freelancejuttuja eri lehtiin. Viimeksi muun muassa Varsinais-Suomalaiseen lähti juttu menemään, Salon Seudun Sanomiin on menossa yksi kirjoittamaton juttu lauantaiksi. Edelliskesänä työskentelin toimittajana Kunnallislehti Paimio-Sauvo-Kaarinassa. Sitä ennen tein Kunnallislehdelle vajaan vuoden juttuja freelancerina.

7. Mulla on punavihervärinäön heikkous. Eli en näe Isiharan värinäkötestin numeroita tai kuvioita. Se on perseestä, koska jossain kohtaa halusin poliisiksi, mutta tajusin jälkeen päin, että siihen tarvitaan kunnon värinäkö. Ja kaikille ihmettelijöille: joo, mä näen punaisen ja vihreän, mä nään liikennevaloissa ja mä erotan värit toisistaan. Näitä en kuitenkaan erota.

8. Mä haluan lapsia ennen kuin täytä kolmeakymmentävuotta ja en ole niin vanhoillinen, että avioliitto olisi välttämätön. Eri sukunimillä eläminen rekisteröidyssä parisuhteessa on juridisesti lähes saman asia ja ei vaadi yhtäpaljon sähläystä. Lapsien etunimet olen jo päättänyt: Eino Juhani ja Tintti Sofia sekä Atte jtkin Uusitalo. hehhah ;d.

Kiitos ja kuittaus.

Tottista ja tokoilua

2011-10-25T21:55:00.001+03:00

Mä olen joskus ajatellut, että tokoilu on mun kaikkein vahvin laji ja pidän siitä kaikkein eniten. Nyt on sellainen tuntuma, että kunhan saan pakolliset tehtyä niin unohdan koko höskän.

En ole päivittänyt kauheasti maanantain ohjattuja tokoja. Aluksi se oli niin siistiä, kun sai päivittää aina uusista treeneistä. Viime viikkoina on maanantaina ollut Tuijan tokot, tiistaina tottistelut Haunisissa, keskiviikkona agiliidot Hittiareenalla, torstaina ja perjantaina "vapaata" ja viikonloppuina jäljestyksiä ja esineruutuja.

Liika on liikaa. Treenaminen on ehkä kivempaa, kuin tänne kirjoittelu! En kuitenkaan luovuta, nimittäin tässä nyt eilisen ja tämän päivän juttuja:

Tuijalla aiheena luoksetulon maahanmenot ja seisomaan jääminen. Me tehtiin käskytyksellä pelkkä luoksetulon liike ja meni kyllä ihan kivasti. Jäi musta ehkä hiukan kauas eteentulossa, itse tykkään tiiviimmästä. Vauhtia vois olla enemmän, kun tuntee tapauksen, mutta totakin sanottiin onnistuneeksi.
Paikkamakuu. Mikä kamala tunne, koira nousi ylös noin 10 sekunnin jälkeen. Mä en ole ihan suoraan sanottuna osannut kummallekkaan koiralle opettaa kunnon 'odota' tai 'paikka' -käskyä. Mulla ei riitä kärsivällisyys ja järjestelmällisyys varmaankaan. Me vaihdetaan siihen nyt molemmilla ihan kokonaan uusi käsky ja treenataan se kuntoon alusta asti huolellisesti. Pk-kentillä kuitenkin kun on sen 4-6 minuutin paikkaodottamiset.
Tuijan kurssit jää nyt sikseen vähäksi aikaa. Tammikuussa me ollaan menossa, jos päästään, Anni Ritakallion vetämälle tokokurssille ja keväämmällä haluaisin Kaisa Hilskan kursseille. Nyt jäädään odottamaan niitä ekoja juoksuja ja imutetaan pihalla seuruuta. Se oisi kiva saada näyttämään vietikkäältä ilman nakkia.
Tottiksessa aiheena oli jäävät ja tehtiin noutoja. No ok, koira osaa 'maate' liikkestäkin tämän tosi hyvin, istumisiakin saatiin onnistumaan naksuttelemalla. Ei olla vaan niitä kauheasti treenailtu. Mutta meijän pikkutyttö? Hän potee traumoja viime kertaisista paukuista, mitä tältä kentältä kuului ja työskentelyinto - noh, se oli mitä oli. Häntä matalalla ja kokoajan pomppimassa iskän syliin. Eipä se mittään, tehtiin mitä voitiin ja asiassa edistyttiin, koska lopputunnista saatiin jo murinavetoleikkejä leikittyä.
Ihan btw. Pk-kentillä ihmiset kouluttaa koiriaan ihan eri tavoilla kuin esimerkiksi tokossa tai agissa. Naksuttimet ovat aika kaukana tästä metodista.
Esineruutua ollaan tehty tänään myös. Hitto kun siihen on niin paljon eri variaatioita eri ihmisiltä ja kaikki halauvat neuvoa omalla tavallaan. Mä olin tänään kokeillut itse erilaisia maastoja, piiloja, esineitä, palkkauksia ja ei kuulemma kannattaisi tehdä niin, vaan mennä ohjeiden mukaan. Ohjeetkin tietty vaihtelevat ihan kouluttajasta. Tämän hetkisiä kiistakapuloita ovat: saako esineellä leikkiä? saako naksauttaa löytymisestä, vai pitäiskö vaatia myös heti kunnon palautusta?

Peppistä on muuten tulossa riistapäivitys, kunhan saan yhden videon valmiiksi. Me vähän testailtiin tyttelin taipumuksia rusakon raatoon ja otettiin käyttäytymistä videolle!

Jäljestyksen saloissa

2011-10-22T15:45:00.000+03:00

Kirjoitin ensimmäisen jälkipäivityksen ekoista treeneistä 4. toukokuuta. Sen voi lukea tästä linkistä.

Tänään mentiin harppaus eteenpäin. Nimittäin Hippu jäljesti kokonaisen kisajäljen. Se oli kisamuotoinen ja pituinen, yhtä vanha ja siinä oli kuusi keppiä. Ja janakin!

Miten se meni? Janalähetys oli ehkä parhainta, mitä me oltiin ikinä tehty. Vähän loivempi, kuin täydet 90 astetta, mutta muuten kisaomainen jana kokonaisuudessaan.

Kepeistä kaikki kuusi kappaletta löytyi. Ne eivät olleet edes missään helpoissa paikoissa vaan oikeasti vaikeissakin. Silloin keppien löytyminen on varmasti koirasta kiinni, kun heittää ne sillä tavalla taaksensa, ettei itse tiedä, missä ne ovat. Vautsi, mikä hunduri!

Ainut mutta kisanomaisuuteen oli se, että olin itse siis tallonut sen. Seuraava kimppatreeni tämän porukan kanssa on marraskuussa, tuolloin joku muu talloo meidän jäljen. Siihen mennessä treenataan yksittäisiä osia, eli pelkkiä janoja, jotka loppuvat esimerkiksi keppiin.

Aika pitkä matka ollaan tultu tähän. Suunta jatkuu kuitenkin vain eteenpäin :).

JK. Esineruutuakin tehtiin ja keinot sen opettamiseen löytyvät nyt takataskusta.

Haaste otettu vastaan!

2011-10-21T11:05:00.000+03:00

Tunnustuksen saaneen pitää:

1. Kiittää tunnustuksen antajaa
2. Antaa tunnustus kahdeksalle bloggaajalle
3. Ilmoittaa näille kahdeksalle tunnustuksesta
4. Kertoa kahdeksan satunnaista asiaa itsestään

Täytyyhän näihin vastata! Haaste saatiin Elenalta.
Itse haastan ainoastaan Novan. ü

1. En ymmärtänyt aluksi ollenkaan, missä tässä jutussa oli kyse. Oikeastaan en ymmärrä vieläkään. Miksi tuossa lukee "Tunnustuksen saaneen pitää:". En tajua, kopioin sen vain, niin kuin muutkin olivat tehneet. Juonen tässä haasteessa kuitenkin ehkä oivalsin. Eli kertoa kahdeksan satunnaista asiaa jostakin.

2. Meidän koirat viettää ulkona tarhassa oikeastaan lähes kaikki koulupäivät. Eli aamusta noin kahteen tai kolmeen saakka. En tiedä muiden koirista, välillä tunnen häpeää siitä, että tungen koirat ulos, mutta meillä on kuitenkin siisti ja hyvä tarha, mikä on tilava ja siellä on virikkeitä ja siellä on vuorattu ja lämmitetty leikkimökki koirankopiksi.

3. Kun saimme kesällä molemmille koirille erinomaiset arvostelut näyttelyistä ja Peppille sertin, mulle tuli oikeesti sellainen fiilis, että hitsit - nämä ovat ihan oikeita koiria. Nimittäin värivirheiden takia olin varmaan aina alitajuisesti miettinyt, ettei Peppi ja Hippu ole ns. kokonaisia koiria tai niissä on joku puutos tai vastaava. Kuulostaa tyhmältä, mutta tajusin itse, kun ajattelin näyttelyviikonlopun jälkeen näin.

4. Metsästysjälki vie niin paljon aikaa, että ihan ihmettää, miten jaksan sellaista harrastaa. Yksi koe kestää koko vkolopun ja sisältää niin paljon metsässä rämpimistä, veren kanssa tekemisissä olemista ja muuta 'ei niin miellyttävää' jutskaria, että huhhuh. Kuitenkin tavoitteet ensi mejäkaudelle on se paikka voittajaluokassa.

5. Olen alkanut tajuamaan vasta nyt syksyllä, kuinka hyvässä paikassa asun, siis maantieteellisesti, harrastaakseni koiran kanssa. Lähellä ovat, tietenkin omasta mielestäni, koko maan parhaat lajikouluttajat ja puolentunnin ajomatkan päästä voi osallistua hurjan monen eri yhdistyksen koulutukseen tai treeniporukkaan.

6. Tämä on mututuntumaa, mutta jotenkin tuntuu, että bloggaan tietylle blogipiirille, joista kaikki lukevat enemmän tai vähemmän toistensa blogeja. Tai siis tässä on tietty porukka, koska useimpien sivuilta pystyy lukemaan, että he lukevat samoja. Me siis jossain määrissä luetaan ja kommentoidaan ristiin samoja blogeja.

7. Ystävistä puheen ollen, tätä lajia ei harrastaisi ilman heitä. On ollut tosi siistiä, kun molempien koirien puolelta on tullut niin paljon samalla tavalla ajattelevia ihmisiä. Voivoi, kuinka monta automatkaa tai muuta olen kuluttanut jutellen asioista. Ja viimeisen kuluneen vuoden aikana olen lähtenyt toiselle puolelle Suomea noin kolme kertaa aluksi täysin tuntemattoman ihmisen kanssa. Voisiko hurjempaa harrastusta löytää!

8. Naureskelen aina, kun luen ensimmäisiä kirjoituksiani tässä blogissa. Niistä on noin vuosi aikaa. Meinaan aluksi ajattelin, että tämä blogi olisi ollut politiikka/kuvaus/lifestyle-blogini. Jotkut ekoista kirjoituksista liittyvät kaikkeen muuhun paitsi koiriin. Jotenkin tästä sitten tuli tällainen koirablogi. Luultavaksi siksi, että aloin lueskelemaan muiden treeniblogeja ja sitten halusin itsekin kirjoittaa niistä.

Kaunist o, mut kauhia kylmä!

2011-10-15T13:57:00.000+03:00

Vko 41

2011-10-15T00:53:00.000+03:00

Tällä viikolla on paljon tehty ja saatu aikaan. Tarkempia ja ajankohtaisia päivityksiä en ole kirjoittanut joka treenien jälkeen. Tässä kuitenkin kokoavasti tämän viikon jutskarit.

Tuijan tokossa aiheena tunnistusnouto ja EVL-jäävien Z-kuvio. Tunnistusnoudoissa ei osannut käyttää nenäänsä vaan valitsi umpimähkään. Tehtiin toisto siten, että muut kepit olivat nippusiteellä kiinni ritilässä. Hips yritti tuoda mukanaan ritilää. Mikä on positiivista, niin ei alkanut ilmaisemaan niitä jälkikeppeinä. EVL-jääviä oli suoraan sanottuna tyhmä treenata, sillä perusjäävätkään eivät ole kunnossa. Mutta saatiimpahan ainakin kokemusta ja teoriaa muiden koirakkojen liikkeistä.
Tiistaita ei tottisteltu, koska meillä oli vieraana Minna ja koirat. Ammuskeltiin koirille starttipistoolilla metsälenkillä ja... no joo, meni "ihan hyvin", mutta kiinnittää silti huomiota paukkeeseen. Minnan korille moinen starttipistooli ei pidä mitään ääntä. Tänään lenkillä joku ampui kai jotain lintuja, mistä kuului pauketta - enää ei reagtioita. Tosin paukkeen kumina kuului kauempaa. Peppillä kaikki maailman paukut on tosi helppoja eikä koira reagoi niihin. Ja ollaanhan se nähty mejäkokeissakin, kun haulikolla ammuskellaan 20 metrin päässä ja suurempi murhe on siitä, mihin omistaja lähti.
Keskiviikkona aksailtiin. Elina oli suunnitellut radan, muttei tutustuttantu siihen, eli piti itse päättää ohjauskuviot ja sitten niitä käytiin läpi. Meille Elina antoi oman ratapätkän, jossa teemana jaakotukset ja joku muu ohjaus. Ei näitä termejä muista! Hippu menee hyvin ja mun jaakotukset meni kyllä tosi hyvin. Itsekin huomasin, miten selkeä ohjaus vähentää kummasti sitä koiran nimen huutelua siellä esteiden välissä.
Torstaina oli keittiötokopäivä molemmilla koirilla. Treenattiin Hippulla puisilla noutokapuloilla edelleen ja seisomaan jäämistä liikkeestä. Peppin kanssa käytiin noudot nopeesti läpi, ne oli ok, sivulle tuleminen kapulan kanssa hankalaa. Maahanmenon nopeutta nopeutettiin. Keittiötoko on kivaa ajanvietettä ja tosi mukavaa yhdessä työskentelyä. Jag tycker! Olisi kiva saada joku video väsättyä meijän vaiheista.
Tänään jäätiin Hippun kanssa kaksin, sillä Peppi lähti turkulaistumaan isosiskolle. Huomenna varmaan puuhaillaan kaikkea kivaa tokosteluista frisbeelyihin, joita ollaan nyt otettu ihan hupimielessä. Hauska laji ja innostusta kiekkoon on sekä koiralla että omistajalla!

Ja aijuu. Ensi viikko menee syysloman puitteissa! Ja oishan mulla jotain kuviakin kamerassa nyt, kun on ollut niin kauniita päiviä. Ehkä sitten huomenna.

Sveaborg

2011-10-08T20:30:00.003+03:00

Peppi tänään Suomenlinnan nummilla ja Helsingin vilinässä. Ei tollo välittänyt yhtään hissista, rullaportaista, täydestä torista tai maan räjäytyksistä. Hanhet olisi luultavasti halunnut. Mahtava koira!

Agiliitoja

2011-10-05T23:54:00.000+03:00

Eli teemana keskiviikkona perusohjaukset. Toisin sanoen oli pyörähdyksiä ja valsseja sun muita. Eka rata oli tollainen aika vauhdikas. 3 ja 4 välillä oli jännä kuvio, kuitenkin irtosi joka kerralla tosi hyvin putkeen. Kutosesteelle tuli aika äkkikäännös, mitä aluksi en osannut ohjata vaan H säntäsi kaksi kertaa putken kautta. Muutaman toiston jälkeen sain kuitenkin koiran kääntymään. Tässä juoksupätkässä tuli oikeasti kuuma! Oikeestaa noi putket ja esteet olivat kauempana toisistaan kun toi kartta antaa ymmärtää.

Ensinäkin kepit oli kujilla ja niitä oli vaan kuusi. Tehtiin alussa kaks kertaa pelkästään kepit ja loistokoira osasi sen jälkee joka kerta mennä kepeille. Vau! Tehtiin tämä kahdessa pätkässä, pätkästii keppien jälkee ja aloitettii kepeistä. Keppi, keppi, keppi! Nyt en kyllä muista ku katon tota piirrosta uudelleen, että oliks toi neloseste tosiaan tolta puolelta, kun mun muistaakseni siinä oli joku oma ohjauskuvionsa. Kepeiltä kutoselle pyörähtäen ja ja sitte seiskalta putkee joku puolivalssi tai sellainen käännös-vahvistus-juttu, jottei koira menisi edessä aukeavaan putkeen. Termeistä hälläväliä, sillä sain H:n kokoajan oikeesee päähä putkea!

Tämä ei sitte ollutkaan niin success. :d oon aika huono vielä sisäistämään näitä ohjauksia ja menen kyllä sekaisin jatkuvasti. Noh, saatiin se kuitenkin katkaistuna menemään ja olis varmaa menny kokonaankin ihan hyvin, jos oltais voitu kauemmin reenailla, mutta oltiin jo tässä kohtaa varmaa vartti yliaikaa.

Tosiaan Hippu on ilmoitettu marraskuun ekaviikko alkavalle mölliratakurssille. Elina suositteli meille sitä. Siellä mennään ykkösluokan ratoja ja kehittää kuulem' radanlukutaitoa ja vauhtia. Nyt käymän kurssin radat ovat aika vaikeitakin ohjauksia, eikä todellakaan mennä edessä olevalle esteelle. Ja tuo uusi kurssi alkaa ihan uudessa hallissa, vähänkö hienoa! Se on nyt entistäkin lähempänä meitä. Ei oo paha, kun asuu näin lähellä huippu agicoutseja ;)

Hipsu muuten hyppii 25 senttimetriä. Ei ole vielä ainakaan rimoja pudotellut. Palkataan lelulla, mikä on tuonut kyllä valtavasti lisämaustetta peliin!

Kahenkympin taskut

2011-10-02T22:39:00.001+03:00

Musta on tosi kivaa, kun niin moni kirjoittaa omista koiratavarahankinnoistaan. Samanlaisia herätysostostelijoita on siis useampikin. Listaan alle joitain ehkä turhimpia hankintojani.

Hauska koirankakkapussiteline VipStoresta. Tosi tyhmä. Käytännössä se on tosi iso ja todella tyhmän näköinen. Mutta oli halpa ja äiti innostui siitä. Käytännöllinen se ei ole. Ja kuka edes tarvitsee koko saakutin rullaa lenkillään?

Kaksi nahkaista, ohutta talutinta. Maksoi á 25 euroa. Ziisus. Siis ei mitään järkeä, ne ovat niin ohuita, ettei voi käyttää, kun pelkää, että ne menevät katki. Sitä pikkukoiraa odotellessa. Tähän mennessä olen käyttänyt niitä muutaman kerran, kaupungilla. Sinnekin ne ovat vähän liian pitkiä, 2,5 metriä. Huhhuh.

Bravan koiramantteli. Tämä on ihan kiva, mutta liian pieni. Ei sovi kummallekkaan, eikä peitä niitä takapään lihaksia, eli siitäkään ei ole mitään hyötyä. Ja en ole muutenkaan mikään mantteli-ihminen. Käytännössä turhat 30 euroa.

Liian pienet pelastusliivit. Ostettiin ne joskus Peppille, kun ne olivat niin söpöt. Hah, niitä ei sittemmin käytetty kuin kerran, kun oltiin veneilemässä. Enää ei paljon tehdä noin 10 viikkoiselle pennulle sopivilla liiveillä.

Jostain syystä minulla on nopeasti laskettuna on noin 10 eri kaulapantaa ja neljät valjaat, 7 narkkia ja 8 ruokakippoa. Kuitenkin kotona on vain kaksi koiraa. Olisikohan näitä voinut jotenkin kontrolloida? Ehkä, sillä nyt on ainaki yksi treenireppu täynnä vanhoja tavaroita. Pentutavaroista puhumattakaan!

Loppuun vielä pieni juttu. Ostin tänään Helsittaren treenitaskut. Aluksi meinasin, että noi on niin naisten juttuja. Sitten kokeilin sellaisia kivoja harmaita ja oho - ne olivatkin ihan kivat päällä. Mullahan on jo koulutusliivi, muttei tällaisia. No, sorruin sitten ostamaan moiset taskut kahdella kympillä. Mahdankohan kehdata käyttää minihamettani missään muualla kuin keittiötokoissa?

Sänkeä, jälkeä, keppejä

2011-10-02T20:26:00.003+03:00

Tuossapa tuo sekainen kaavioni. Nuo kuvan mittasuhteet eivät pidäpaikkaansa, tarkoitus on kuitenkin tuota keppien paikkoja ja kulmien sekä jäljen muotoa hahmotella. Ja ite tykkään aina suunnitella etukäteen treenit. Tietääpähän sitte, että mitä tekee!

Kyseessä siis (jos ei käsialasta saa selvää) sänkipellolle itse tallattu 400 metrin ja yhden tunnin vanha jälki viidella kepillä. Jäljen alussa on janan alkutreeniä. Eli koira etsii itse jäljen ja lähtee sille. 90 asteen janakulma hankaloittaisi liikaa, mutta tällainen etsiskely tuottaa aika varmasti oikean lopputuloksen. Niin kuin tuottikin.

Ihan aluksi oma virheeni, lähti aivan toiselle jäljelle. Siis sille kävelyjäljelle, mikä tuli, kun kävelin 4. osuuden lopusta kotiin päin. Uuden käskyn jälkeen etsi aika helposti tuon oikean jäljen ja lähti paahtamaan sille. 1. osuuden ensimmäinen keppi löytyi ja ilmaistiin täydellisesti. Eli suuhun ja maahan. Mulla oli palkkana pienissä pakastusrasioissa kermaviiliä ja lihaa. Jälkeä jatkettiin käskystä.

Sitten meni ihan persiilleen. 1. osuuden toinen keppi, kulma ja 2. osuuden keppi katosi tielle tietymättömille. Vit**s oli suuri. Olin ajatellut, että jos koira paahtaa jonkun kepin ohi, niin näissä treeneissä en jää siihen seisoskelemaan vaan jatkamme matkaa. Ja tuo kulma. Mikä ihme ongelma siinä oli? Minun ei tarvinnut näyttää oikeaa suuntaa, mutta mulle liikaa odottelemista, kun rengastetaan sitä jo kolmatta kertaa epävarmana, mihin jatkuu. No, löysi kuitenkin oikean ja kehusin. Ja prkl. Sitte ku toi kolmas keppi ei löytynyt, niin kaivoin ekan taskusta ja siinä sitten ihmeteltiin, että näitä täältä pitää etsiä. Eteneminen tämän jälkeen tapahtui hitaasti. Ei kävelty enää niin nopsaan, vaan minun aloitteesta hiljemmin.

Toinen kulma, mikä oli tarkoituksella tehty tosi tiukasti, menikin sitten ihan hyvin. Jes. Ei yhtään epävarmuutta ja työskenteli tuon pään tosi hyvin. 3. osuuden keppi... Jes! Se ilmaistiin taas täydellisesti. Eli suoraan suuhun ja maahan. Superpalkat. Käskystä jatkettiin jäljestystä edelleen hidasta vauhtia ylläpitäen.

Kolmas kulma oli taas 90 asteen kulma. Viimeisen, eli 4. osuuden, päässä oli keppi. Jäljestys tällä osuudella oli noin 0,5 metriä tallatun jäljen oikealla puolella. Miksi? Painaako tuuli jälkeä niin, että jälki haisee siinä kohtaa vahviten? Kuitenkin, kun käveltiin siinä sitten vähän sivussa niin itse kirosin, että tämän koiran kanssa palataan kyllä ihan perusjälkeen, missä jokaisella askeleella on se nami. Viimeinen keppi löytyi, muttei ihan täydellisesti. Eli koira käveli noin 2 metriä kepin jälkeen eteen, kunnes palasi ilmaisemaan sen. Mikä tämä 2 metriä oikein oli? Ainakin ihan todella ärsyttävä kaksi metrinen. Noh, tässä kohtaa oli jo niin pimeää, etten itse edes tiennyt, että koira eteni kepin jälkeen 2 metriä, kunnes se palasi sille. Loppu hyvin ja (melkein) kaikki hyvin - purkista palkka viimeisestä kepistä ja valjaat pois sekä vapautuskäsky.

Tuo tytteli on kyllä niin innoissaan pelkästä jäljestä. Pelkästään jäljestystarvikkeiden vilauttaminen saa kirsun maahan etsimään hajuja. Ihan tehokas, mutta maltti olisi valttia. Toisin sanoen note to my self: edetkää hitaammin alusta asti, muistuttele keppejä ennen jälkeä tai vaikka 20 metrin jälkeen. Ei ole kiire.

Ja niin. Valitettavasti seuraava treeni tehdään heinänurtsille, missä joka toisella jalanpainalluksen alla on se nami. Olen aika perfektionisti tässä, mutta eihän näissä treeneissä ole mitään järkeä, jos noita keppejä löytyy vaan 2/5 täydellisesti, 1/5 ihan kunnolla ja 2/5 ei ollenkaan.

Back flap ja blackout

2011-09-29T17:51:00.002+03:00

Mä sain eilen kicksit. Treenit menivät taas tosi hyvin. Onnistuneita suorituksia saatiin ja oikeasti opittiinkin jotakin

Teemana siis olivat back flap ja reieröinti. Käytiin ekana tekniikka läpi jokainen vuorollaan. Eli tossa kakkosesteellä takaakierto, syliin ja leijeröidään putkeen niin, että jäädään kakkosesteen toiselle puolelle.

Sama tsydeemi tehtiin ysi- ja kymppiesteellä. Nelosesteellä oli jonkun niminen ohjaus, missä "varpaat menosuuntaan ja vartalokoiransuuntaan." Vitonen valssattiin ja kutosella oli "tahdin muutos", mutta mä kyllä ohjailin sen ihan miten koiran vaan saa menemään. Seiskalla valssi, kasilla vekki.

Mentiin kahdessa pätkässä rata ja kyllä oli hienoa. Ok, kämmäilin itse ja omat työkalut pään sisällä eivät toimineet, sillä en sisäistänyt rataa heti ja ohjauksessa koettiin täysin blackouteja.

Kuitenkin aika hyvin toimi ja irtos reijeröinneissä jne. Jee!

Jälkeä, agilityä, tokoa ja tottista

2011-09-22T21:23:00.000+03:00

Kavalkaadi on hirmuinen. Paljon ollaan tehty maanantaista lähtien. Toisaalta pidän treenaamisesta. Ja vielä, kun voi harrastaa niin monta erilaista lajia!

Maanataina VOI(voi)/EVL-tokoa Tuijalla. Teemana mikäs muukaan, kuin perusasento ja seuruun askeleet. Eli sivuttain meneminen ja vauhtimuunnokset. Nakilla mennään tosi hyvin. Lopuksi tehtiin aika pitkääkin seuruupätkää. Hippu 10 kuukautta veteli sellaisella vietillä ilman palkkaa useita metrejä että tuntui kyllä niin upealta! Tarkoitus on kuitenkin imutella niin pitkään, kunnes paikka alkaa olemaan selvä, vaikka palkattaisiin lelullakin.

Tiistaina tottista TKK:n kentällä yhdessä jälkiryhmän kanssa. Teemana eteentulo ja siitä sivulle tuleminen. Tehtiin muutama pätkä luoksetuloa vauhdissa. Jätin koiran, lähdin kävelemään, loppumetreillä juoksin, kunnes hihkaisin: "tule!". Pimuhan tulee sellaista kiitoa! Eteentulo ihan hauska. Sais olla kyllä tiiviimpi. Sivupaikkaa osaa hakea jo tosi hyvin ja löytäääkin oikean. Tuijalla ja TKK:n kouluttajilla on vain niin iso käsitysero, että missä koiran kuuluu olla sivulla ja kuinka tiiviisti. Täytyypä itse ratkaista mihin suuntaan lähdetään vahvistamaan.

Keskiviikkoan yöagilityä Hitti-areenalla. Meidät siirrettiin kouluttajien toimesta jatkokurssin yli suoraan ratakurssille, kuitenkin sovellutetusti tehdään myös jatkokurssin asioita. Teemana eilen oli vekki ja putken pimeä kulma. Kartturilla navigaattori pois päältä ja ekat vekit oli... noh, kaikkea muuta kuin vekkejä. Putken pimeää kulmaa lähti työstämään ihan hyvin muutaman yrityksen jälkeen, nimittäin lähti kiertämään koko putkea! Tätähän pelkäsinkin. Toistoilla kuitenkin tämäkin asia saatiin lopputunnista kuntoon. Ratapätkä oli aika pieni. Meni hyvin vekkien ja pimeän kulman osalta, ongelmaa aiheuttivat kartturin pitkät piuhat. Se on niin pirun nopea, eikä osaa vielä lukea rataa kovin paljon, jolloin juoksentelee milloin minkäkin esteen ohitse.

Tänään jäljestettiin pellolla. Suoraan sanottuna ihan törkeen makeeta menoa! Jälki mutaisella sänkipellolla, noin 200 metriä pitkä. Jäljellä 5 keppiä, lihapullan puolikas 20 metrin välein, lopussa harvemmin, kulmissa aina. Alussa lähti niin innokkaasti, että matkusti 5 metriä jäljen sivuun ekan 20 metrin jälkeen. Palasi kuitenkin itsenäisesti. Kirsu maassa jatkuvasti ja ekalla kepillä 3 sekunnin hokshoks ja ilmasi menemällä maahan ja mussuttamalla keppiä. Naks ja palkka. Loput kepit löytyivät vaivattomasti ja lopussa ruokapalkka. Jäljellä työsti kaikki kulmat makeesti. Meininki on itsenäistä ja kepillä ilmaisee kyllä niin hyvin. Ja tosiaan ajettiin tämä tunnin vanha jälki sitten melkeen pimeässä, itse en nähnyt keppejä yhtään. Mutta koiranhan tehtävä on löytää ne. Ou jea, mikä koira!

Loppuviikosta viedään ehkä jälki metsään keppien kanssa, mutta muuten lomaillaan.

Peppin kanssa ollaan lenkkeilty ihan kahdestaa ja aina loppunameilla Hippun treenien jälkeen otettu seuruuta, maahanmenoa, luoksetuloa ja dameilua. Peppi on myös ihanan valloittava koira! Vaikken hänestä kirjoitakkaan, niin silti duunailen myös Pn kanssa.

Ja vielä. Ollaan vissiin molempien koirien kanssa menossa lonkkakuvauksiin 7.12 tämän vuoden puolella. Ihan jännittää jo, että mitäs tuloksia sieltä tulee!

Onhan se myönnettävä

2011-09-16T19:22:00.002+03:00

Nimittäin syksy.

Eka rata!

2011-09-15T16:51:00.003+03:00

Olin liekeissä eilen. Mikä oli ehkä vähän huono, koska olisi pitänyt mennä nukkumaan. Kello oli jo paljon kurssin jälkeen.

Kuitenkin ensimmäinen rata tuli tehtyä ja onnistumisfiilis... noh, se on aina onnistumisfiilis. Ensin kurssilla rata käytiin läpi. Koira ykkösesteen taakse, kävellään itse kolmosen viereen ja siitä sitte kutsutaan kolmoselta neloselle valssilla (?!, huom; termit vielä hakusessa...) sitte vitoseste takaakiertäen, siitä valssi (!?) kutoselle ja sitten tuli meille vaikea ohjaus. Takaaleikkaus kutoselta seiskalle. Ja olinko treenannut näitä - en. Onnistui kuitenkin ohjeiden jälkeen. Seiskalta putkee ja ysi valssaten, loppurata olikin aika helppo.

Kurssilla on viisi koiraa. Se on vimppa, jolloin koko hallissa ei ole ketään muuta, saadaan siis toisella puolella treenata itse esteiden kanssa. Kaksi kertaa käydään tekemässä rataa Elinan ohjaamana. Ekalla kerralla mentiin puolet radast, seiskalle saakka. Tokalla kerralla loppu puoli, jatkettiin takaaleikkauksista, joita harjoittelin siinä välissä toisella puolella hallia.

Heh, saatiin molemmista pätkistä tosi hyviä suorituksia, vaikka oletusarvo oli, että koko homma kusee ja pahasti. Alussahan se takkusikin. Ihan ekaksi palkka jätettiin vitosen taakse ja H ryntäsi suoraan sinne, kun oli suorittanut ykkösesteen. Siinähän minä sitten jäin tyhmänä seisoskelemaan. Seuraavaksi se onnistuikin, kun olin kakkosen ja kolmosen välissä ja en antanut aikaa juosta palkalle.

Mitä vielä? Hippu suorittaa paremmin vasemmalla puolella. Kaikki ilmeisesti tämän toko-/tottistreenauksen ansiota. Pitää siis vahvistaa enemmän tuota oikeaa puolta. Mietin, että vois opettaa H:n tulemaan jalkojen väliin, jolloin perusasento jätettäisiin kokonaan tokoilulle. Sillä tavalla voisi homma helpottua. Tai sitten käytän tota eteen tulemista ja sitä paikkaa jättäessä koiran esteen taakse.

Huhhuh, ensi kerralla uusi rata. Tykkään kyllä ihan valtavasti Elinan tavasta kouluttaa. En millään pysty kirjoittamaan kaikkea, mitä opin siinä tunnissa ja vartissa!

Yöagilityä huomenissa!

2011-09-13T19:37:00.002+03:00

Vihdoin huomenna se alkaa! Agility, jota ollaan odotettu koko kesä ja alkava syksy. Tähtäimessä siis Elina Jänesniemen agilityn jatkokurssi Hitti-areenalla. Mutta pieni miinus. Kurssi alkaa 21.15 ja loppuu 22.30, ihan hullu aika. Noh, minkäs teet, en halua sivuuttaakaan kurssia!

Mitä me ollaan kesällä tehty? Puiden kanssa ohjausharjoitteita, pöytää aloiteltu, kontaktien loppua vahvisteltu. Tuloksena koira, joka innostuu puiden kierroista niin paljon, että sitä ollaan käytetty jopa muutamassa jäljen keppitreeneissä loppupalkkana. Saapahan nyt nähdä, mitä käy - kierteleekö tyttö siivekkeet kokonaan vai ymmärtääkö ollenkaan mennä keskeltä...

Ja vielä yksi pirullinen juttu. Hippu ei ole vieläkään juossut! Juoksut tulevat varmaan juuri kun kurssi on parhaimmillaan. Jissus, että ärsyttää ajatus jo valmiiksi.

Peppin kanssa on tarkoitus kokeilla taipparien kanijälkeä. Pakkasessa on tien varresta poimittu rusakko. En uskalla vielä käyttää sitä, koska en ole nähnyt kenenkään muiden treeneja ja opastusta treenaamiseen. Mitä tälle jäiselle jänöjussille pitäisi tehdä?

Nyt ei ole ollut kuvia vähän aikaan. Ei hätiä, sillä lukiolaisten koeviikko alkaa huomenna. Silloin meijän lukiolaisten blogit yleensä loistavat jostain syystä kirjoituksista ja kuvista!

Siis huomisiin...

Hottistottis

2011-09-01T18:08:00.000+03:00

Eilen pöyrähdettiin Hippun kanssa TKK:n kentällä treenimässä. Kysessää käyttökoirakerhon koulutus, johon jäsenet saavat osallistua. Kouluttajina yhdistyksen vanhempia jäseniä.

Jako aluksi bh-kokeeseen tähtääviin, pentuihin ja kisaaviin. Noh, mihiskäs me sitten menimme. Vaikkei mitään osata, niin meidät tempastiin tuonne bh-kokeeseen tähtäävään porukkaan. Tavoitteenahan keväällä se käyttäytymiskoe.

Teemana seuruuta, perusasentoa ja jääviä. Perusasennon koira osaa, seuruuta ihan kivasti välillä palkaten. Jäävät... noh, ei osaa. Kouluttaja kehusi meidän seuruuta "tosi makeeks". Ja perusasento on just kohdillaan, kuulemma. Jäävissä aloitettiin ihan alussa toisella tekniikalla, mitä Tuijan kanssa ollaan tehty. Täytyypä nyt katsoa, että millä tavalla opetan tuolle koiralle nyt nuo liikkestä maahan, istumisen ja seisomisen.

Ensi kerralla, ensi viikon keskiviikkona aiheena varmasti jotain muuta mielenkiintoista. Täältä tullaan!

Ystävämme kepit ja toko

2011-08-30T22:55:00.000+03:00

Good News. Hippulla oli sunnuntaina ensimmäistä kertaa onnistuneesti kaksi keppiä jäljellä. Kesän tavoite siis saavutettu! Merkkausta opeteltiin viikonloppuna kerraten ja naksutellen. Kun löytyy keppi, menee koira maahan ja ottaa kepin suuhun. Naks ja palkka. Hurjan kivaa!

Ulkona sitte samanlaista treeniä. Tehtiin mm. niin, että koira maahan makaamaan ja lähden kävelemään 25 metriä eteenpäin ja tiputtelin 3 keppiä maahan tällä matkalla. Takaisin koiran luokse ja käskystä vapaa saa duunailla, mitä haluaa. Meni kuitenkin merkkaamaan nuo kepit ja tästähän pidettiin sitten bileet. Kolmesti!

Hippun tokokurssi loppuu kolmen viikon päästä, mutta dont worry. Pääsimme Tuijan toiselle kurssille, mikä jatkuu samana päivänä maanantaisin. Teemana VOI/EVL-liikkeet. Kurssilla ainakin kaksi koiraa, jotka kilpailevat AVOssa ja ovat siirtymässä voivoi-luokkaan. Tuijan mukaan ei ole ongelma, että me tullaan sinne, itsehän suositteli ;).

Viime viikon lauantaina talkoilin tollershowssa, mikä oli myöskin hurjan kivaa. Sain seurata suomalaistuomarin arvostelua jokaisesta pentu- ja vetskukoirasta. Oppisin paljon uutta tollerin rakenteesta ja liikkeistä. Näyttelyissä myös Peppin sukulaisia omistajineen. Tällä yhdistelmällä päivästä tuli todella hauska!

Tökstöks-toko

2011-08-22T21:19:00.000+03:00

Viikonlopun näyttelymenestyksestä selvitty ehjin nahoin. Aika aloittaa oikeat hommat.

Tuija Seren tokotunnilla tänään aiheena jäävät ja odottaminen. Aloitettiin jäävistä siten, että kävellään eteenpäin koiran kanssa. En ottanut hippua seuruuseen, mutta koira seurasi mukana vasemmalla puolelle. Keskellä kävelyä käsky "seis!" ja "vapaa". Saman aikaisesti palkan heitto koiran pään päältä suoraan taakse.

Ongelma: kuollut lelu ei kiinnostanut. Lihapullat hajosivat ilmalennossa. Natural menu -nappulia tytteli ei nähnyt.
Ratkaisu: laitettiin lihapullia pieneen kipposeen ja heitettiin kippo koiran taakse. Tuija oli avaamassa aina kippoa ja aika nopiaan H tajusi, että mitä siellä kipossa oli. Vaikka tosin ekana otti sen suuhun, kun luuli sitä leluksi.

Toisena teemana odottaminen. Eli koira perusasentoon, maahan ja jätetään käskystä odottamaan.

Ongelma: ajattelin, että opettaisin Hlle tämän maassa odottamisen niin, että koko koiran naama olisi maassa. Siis turpaansa myöden.
Ratkaisu: lähdettiin treenaamaan naksuttimen kanssa. Noin kahden kerran jälkeen koira alkoi tarjoamaan sitä samasta käskystä. Kauan eläköön naksutin! Toisekseen korjasi upeasti joka kerta käskystä "maate" tuon lonkalle menemisen.

Kolmannessa osiossa luoksetulon seisahdus, mikä lienee. Eli koira tulee luokse ja pitäisi käskystä "seis" pysähtyä sijoilleen.

Ongelma: käskystä "seis" pysähtyy käsimerkin avustuksella, mutta eiku suoraan pikku-bc menee maahan turpaansa myöden. Näinkö isi? Ei, ei näin.
Ratkaisu: naksuttimen kanssa täsmennetään palkka ennen kuin koira menee maahan. Muutaman toiston jälkeen ymmärsi jutun. Kuitenkin liiosta käsiavuista meni maahan. Tasapainottelua, tasapainottelua.

Nämä ongelmat ovat ehkä ihan kivoja ratkottaviksi. Ongelmana se, että tunnin jälkeen omistaja on väsyneempi täsmällisyyden tavoitteluun ja mekaaniseen taiteilemiseen palkan, naksun ja ohjaavan käden kanssa. Ratkaisuksi eväitä ja note to myself: hanki treeneihin kolmas käsi naksuttelmaan tai palkkaamaan. Heh.

Tapaus Holm ja Brankovic

2011-08-21T20:50:00.000+03:00

ERI1, SA, PN2 ja hitto soikoo SERT!

ERI3, SA ja PN5! Ai mikä sinine silmä?

Näissä kuvissa tämä tiivistyy aika kivasti. Ja kuvateksteissä. Olo on vieläkin sellainen, että mitä vit*?!

a) näkikö Gunnel Holm Hippun silmiä, vai sulkiko hän silmät siltä?
b) olikohan Anna Brankovic värisokia, kun arvosteli Peppiä?

Oli miten oli, olo on rikollisen hyvä. Paino sanalla rikollisen. Peppiltä lähdettiin hakemaan sitä mejästyksen H:ta, tuli serti. Hippulle haettiin hylättyä, mutta kirjallista arvostelua - tuli SA.

Huipulla on hyvä lopettaa. Ainakin Peppin osalta tämä riittää varsin hyvin. Hippulle joskus tulevaisuudessa haetaan joku tulos avoimesta luokasta.

Sivu ja 2on2off

2011-08-17T17:55:00.001+03:00

Heh, saatiin kuvaaja meijä pikku pihatottiksiin!

Heräteltiin tätä taas muutamalla harjoituksella kesän jälkeen.

Postia sulle, postia mulle

2011-08-16T20:53:00.000+03:00

Tänään tuli Nokian näyttelyn paprut postissa. Aikaisemmin tuli jo Heinolan näyttelyn paperit. En tiennykkään, että ne lähettää sieltä postilla nämä numerohärpäkkeet!

Tänään myös meidän postilaatikosta lähti vielä kaksi ilmoitusta kahteen MEJÄ-kokeeseen menemään. Toinen on 4.9 Salossa ja toinen on 25.9 Turun ympäristössä. Tähän jälkimmäiseen tuskin pääsen, ekaan saattaa olla mahkuja.

Hippun kanssa tokoilua. Teemana tuo eilinen jättö, sivulle tulo. Myös näyttelyvkoloppua silmällä pitäen "seiso" käskyä reenattu, notta voidaa noita jalkoja liikutella ja kokeilla!

Tuija Sere ja tokon lyhyt oppimäärä

2011-08-15T20:29:00.000+03:00

Tänään oltiin taas Hipsun kanssa tokoilemassa Tuijan koirakoulussa. Teemana jättö, luoksetulo, leikki ja koiran venyttely.

Taas sitä huomaa, miten vähän itse tietää kyseisestä lajista yhtään mitään. Ensimmäiseksi: jättöön otettiin käyttöön eri käskysana "istu", kuin olin aikaisemmin käyttänyt esimerkiksi agilityssä tai muuten vain joissain tilanteissa. Sanat "istu", "maahan" ja "seiso" tarkoittavan käytännössä liikkeen suoritusta paikallaan, eli koira ei lähde liikkumaan näiden käskyjen alla. Tämä on vähän sama, kuin tuo viime viikolla opittu "sivu", joka tarkoittaa sivulla olemista liikuttiimpa, peruutettiimpa tai seisottiimpa - tehdessä ihan mitä tahansa.

Tämän vuoksi jättö aloitettiin aika alusta, uudella sanalla. Tehtiin helppoja suorituksia, jotka varmasti onnistuivat.

Luoksetulossa treenasimme eteentulemista, josta jatkumona sivulletulo. Eteentulossa tekniikkaa pitää hioa pienillä etäisyyksillä ja useilla toistoilla. Tällä hetkellä nimittäin hyppää vasten pidemmällä etäisyydellä. Sivulletulo vaatii vielä apuja käsillä.

Hippu on koira, jota on helppo palkata lelulla ja herkulla. H oppii todella nopeasti ja osaa tarjota eri juttuja. Omistajalle vain lisää energiaa koiran treenaamiseen, niin kyllä siitä hyvä tulee!

Vkolopun saldo: AVO2/36p

2011-08-15T20:13:00.000+03:00

Päästiin tosiaan viime viikonlopulla toisen kerran metsästyskoirien jäljestyskokeeseen. Koe järjestettiin Virroilla. Kokeen järjesti Novascotiannoutajat ry, jolloin koe oli myös tollereiden mejämestaruuskoe.

Lähdimme lauantaina aamusta ajelemaan Virroille. Autoon oli pakattu Marjan koira Reetu, Peppi sekä Hippu. Tampereen kohtaa Hippu jätettiin matkaseurasta Löytynojan Hannalle. Hn matka jatkui kohti tokokisoja, ehkä Hannan koiran Ihqun seuraamisesta jäi jotain päähän? No, siitä vasta seuraavassa kirjoituksessa. Virroille päästyä jatkoimme aika nopeasti metsään vetämään yhtä VOI-luokan ja yhtä AVO-luokan jälkeä. Näiden jälkeen oli olo kyllä aika puhki!

Sunnuntaina alkoi koepäivä tuomarin ja toimikunnan puhuttelulla. Arvonnan tuloksena seurasi, että pääsimme ensimmäisenä kokeeseen koirista, joita meidän tuomari sinä päivänä arvioi. Tämä oli hyvä juttu, koska tällöin ei tarvinnut odottaa, eikä myöskään liikaa stressata. Ennen metsään siirtymistä oli laukaustesti, josta P suoriutui läpi. Suuremmen paniikin taisi aiheuttaa se, että iskä lähti tollon luota, kuin kovaääninen laukaus!

Metsässä näytin ensimmäiset 10 metriä Peppille jälkeä. Jo ensimmäisen 30 sentin jälkeen koira olisi ollut luultavasti valmis vetämään eteenpäin, mutta käytimpä nämä metrin hyväksi, sillä tuomaritkin taitanevat pitää siitä. Jäljestys alkoi todella hyvin! Peppi veti jälkeä todella tarkasti, maavainuisesti ja innokkaasti eteenpäin. Vaikka tuomari oli meinannut ennen jälkeä, että nyt kun kyseessä on nuori koira ja poika, niin mennään yleensä lujaa - ehei, mä en päästänyt menemään lujaa. Hitaampi tarkempi, molempi parempi! Ennen ekaa keskellä metsää oli pläntti, joka oli kuin yhden auton parkkiruutu. Siinä ei kasvanut mitään vaan se oli savea ja maata. Peppi kadotti hetkeksi jäljen siinä kohtaa, tai lähti vain kauempaa tarkastelemaan. Pläntin ohi kuitenkin jatkettiin nopeasti. Eka makaus kivasti merkaten haistelemalla sitä pitkään. Ilman rengastuksia jatkoimme suoraan oikeaan suuntaan, tiedä mistä tuo pieni tollo oli ymmärtänyt, että tässä oli 90 asteen kulma. 2. osuudella paljon ojan ylityksia, tämä ei kuitenkaan haitannut, sillä viettirakenteessa ykkösenä oli selvästi jäljestys. Toisen makauksen ohi mentiin kävellen, eli tätä P ei merkannut. Kolmas osuus vedettiin kuin juna pelkästään eteenpäin kunnes... Juuri noin 20-30 metriä ennen kaatoa ilmavainu ja tuuli painoi ilmeisesti koiraa sen verran vasempaan, että kaato jäi sammaloituneen metsäautotien ja ryteikoin oikealle puolelle. Koira jatkoi lähes tielle asti, kunnes tuomari pyysi takaisin ja aloitimme jäljestyksen noin 10 metriä ennen kaatoa. Nythän se kaato löytyi ja tuomari päätti kokeen.

Ilman viimeistä hukkaa olisimme saaneet tosi hyvät pisteet ja ensimmäisen palkintosijan. Noh, saadaampahan pysyä AVO-jäljillä, niin tulee hiukan kosketusta lajiin, ennen kuin tarvii opastaa tai tehdä muille esimerkiksi VOI-jälkiä. Kaadon ohituksesta kuitenkin oppineena pieni note to myself: joka jäljen päässä tarjoillaan nyt sitä maailman parasta palkkaa - maksaa, kissanruokaa, mitä tahansa. Treeniä, treeniä, treeniä.

Tuomari antoi tästä suorituksesta 36 pistetettä. Yhden vähemmän, kuin viime vappuisesta kokeesta (AVO2/37p). Tässä tuomarin näkemys kokeesta:

Jäljestämishalukkuus 0-6 ... 4
Jäljestämisvarmuus 0-12 ... 9
Työskentelyn etenevyys 0-10 ... 8
Lähdön, kulmauksien, makauksien ja kaadon selvittämiskyky sekä tiedottaminen/kaadolla haukkuminen 0-14 ... 9
Käyttäytyminen kaadolla 0-3 ... 3Yleisvaikutelma 0-5 ... 3
Pisteet 36, palkinto AVO 2

Alkumakuulta ohjatusti jäljelle. Peppi jäljestää pääosin ilmavainulla tuulen suunnasta riippuen jäljen sivussa tai jälkiuralla. 1. ja toisella osuudella pienet tarkistuslenkit. Jälkitarkkuus paranee loppua kohden. Aivan vähän ennen kaatoa ajaudutaan jäljen sivuun, jatkaa tien suuntaan niin pitkään, että joudutaan näyttämään puhdas jälki. 1. kulma pienellä tarkistuksella, makuu merkitään. 2. kulma tarkistuksin, makuuta kierretään metrin päästä, ei osoita selvästi. Kaatoa nuoli ja nuuhki. Itsenäistä hyvin etenevää työtä tekevä koira. Harmillinen lipsahdus loppumetreillä pudottaa tänään palkintosijan.

Noh, ei siinä vielä kaikki. Mikä oli ehkä kaikkein huikeinta, niin palkintojen jaossa minulle ja Peppille jaettiin kiertopalkinto esimerkillisestä koiran ja omistajan yhteistyöstä kokeessa. Saadaan pistää kuva hienoon kirjaan ja ensivuonna palkinto taas jaetaan jollekulle muulle.

Tosi tyytyväisenä hienon koiran omistajana lisään vielä muutaman kuvan! Ja ainiin, iso kiitos Marjalle kyydistä ja matkaseurasta. Onneksi olkoon Reetulle hienosta VOI-luokan ykköspalkinnosta. Ootte supereita!

Olempas hyvä tällaisissa kuvissa. Koira iha kyttyrällä ja
takajalat lähes kainaloiden alla...

Wau!

2011-08-08T01:35:00.000+03:00

Peppin isä Hederas Go For It alias Reetu mejästi tänään kolmannen ykköstuloksen VOI-luokasta.

Tällä verukkeella Reetu valioitui nyt FI JVA:ksi. Vielä se valion arvo tuolta tokosta (kisaavat tällä hetkellä voittajassa), niin meillä on kolmoisvalio ensimmäisessä polvessa taaksepäin! ;)

Oikein mahtavat onnittelut Reetulle ja Marjalle, wau!

Sänkipeltoa, jihaa!

2011-08-06T18:19:00.000+03:00

TJ10 ♥

2011-08-01T10:06:00.000+03:00

Vaikka blogiin ei ole ilmestynyt paljon kuvia tai tekstiä, on silti koirien kanssa puuhailtu lähes joka päivä jotain kivaa! Pian alkaa arki, kun lukio avaa ovensa kesän jälkeen elokuun 11. päivä. Huhhuh, mikä kesä.

Tässä muutamia noteerauksia:

- Peppi ei päässyt osallistumaan MEJÄ-kokeeseen viime viikonloppuna. Tyttö aloitti juoksut viikko sitten, eikä meillä sitten ollut luonnollisesti asiaa kokeeseen. Peppin isä Hedera's Go For It kuitenkin mejästi samaisessa kokeessa itselleen voittajaluokasta reippaan ykköstuloksen VOI 45/50! Onnea Marjalle ja Reetulle! Myös Peppi veli Eetu aloitti mejästysuransa AVO3-tuloksella.
- Hippun kanssa on tänään ensimmäinen kerta Tuija Seren tokokoulua. Aiheina ovat vieraan lähestyminen ja kosketus sekä luoksepäästävyys, palkkaa koira leikillä ja perusasento sekä seuraamisen alkeet. Odotan innolla tätä kurssia!
- Molemmat koirat ovat ilmoitettu nyt kahteen näyttelyyn. Hipsteri menee Nokian näyttelyyn 20.8 ja Pepsteri esiintyy Heinolassa 21.8. Tiedossa siis pienimuotoinen näyttelyturné!

Kuvia tulee toivottavasti jossain kohtaa lisäiltyä. Kuitenkin vasta kesäloman jälkeen, sillä nyt nämä viimeisen 10 päivää koitan viettää vielä mahdollisimman lököillen ja loikoillen. Palataan siis asiaan koulujen alkaessa :)

Mustikkareissu

2011-07-19T23:19:00.000+03:00

Vielä on kesää jäljellä!

2011-07-19T20:38:00.000+03:00

Kaikkea jännää on tapahtunut.

Isostelin riparilla. Tämä jäi kyllä niin vahvasti mieleen tästä kesästä. En tiedä, mikä niissä leireissä viehättää, mutta ne vievät niin mennessään! Meillä oli todella mahtava porukka, joka on leirin jälkeenkin vielä kokoontunut duunailemaan yhdessä. Sainpas muutaman sellaisen kaverin sieltä, joista en ihan helpolla päästä irti!

Otin hatkat tai jäin ns. kesälomalle töistä puhelinmyyjänä. Sillä välillä, kun olin ollut riparilla, niin toimistosta oltiin irtisanottu puolet työyhteisön telemarkkinoitsijoista. En halunnut jäädä sinne sitten enää. Toinen syy oli, että mun kevari on mennyt rikki ennen leiriä ja kulkeminen linja-autolla töihin alkoi olemaan aika kallista.

Peppi on ilmoitettu nyt Heinolan näyttelyyn. Lisäksi meillä on metsästyskoirien jäljestyskoeviikonloppu tulossa jälleen ensi viikonloppuna. Peppi on myös ilmoitettu Virroilla olevaan Novascotiannoutajat ry:n omaan MEJÄ-mestaruuskisaan. Täytyypä katsoa, että päästäänkö mukaan. Taitaa olla aika tunkua. Toisaalta, AVO-luokassa on ehkä enemmän tilaa, kuin voittajassa.

Hippu on ollut matkailemassa Jekun ja Miian perheen kanssa keski-Suomessa. Tällä reissulla Hippu oli käynyt näyttäytymässä Sarille, kasvattajallemme. Kiitos siitä kuuluu Miialle! Tulevina päivinä olisin ilmoittamassa Hippua Vantaan koiranäyttelyyn. Borskut arvostelee suomalainen ulkomuototuomari Veli-Pekka Kumpumäki. Hakusessa siis sanallinen arvio koirasta. Hippun kanssa myös varmistui paikka syksyllä aksan parissa Elinalla. Ilmoitimpa myös meidän Tuija Seren tokokurssille. Se alkaa jo ensikuun alussa!

Pian lähdemme Ahvenanmaalle porukoiden kanssa veneilemään. Peppi menee Marialle hoitoon ja Hippu tulee harjoittelemaan laivakoiran elämää. Ollaan siellä viikonlopun yli koirailemassa. Luvassa on kuulemma hienot säät, jes!

Hakuilu ja jälkeily jäänyt hiukan vähemmäksi. Ollaan otettu paikalla makuuta, puitten kanssa ohjauksia, eteentuloa ja puisen noutokapulan tuontia. Ehkä ollaan siis hiukan laiskoteltu. No, tästä on hyvä jatkaa eteenpäin! :)

Viikkokatsaus

2011-07-03T22:07:00.000+03:00

Uidatsuida, osaaks sä uida? Jep. Ollaan siis uitu joka päivä ainakin tunti. Nyt viikonloppuna huomattavasti enemmän. Hipsulla vaan turkki on niin pirun paksu, että peppun päällinen on jo rastoittunut ilmeisen pysyvästi. Olen koittanu siihen nyt kaikki harjoja, furminaattoreita, karstoja sekä hoitoaineita, mutta eipäs tunnu aukeavan. Inhottavaa on myös se, että turkki ei ehdi kuivata ja se voi olla vasta seuraavana aamuna kuiva. Pelkona tietty on hotspotin kaltaisen iho-ongelmat. Nyt jo ehkä hiukan märkii ja hilseilee tuo turkki. Vakavasti on harkinnassa tuo trimmaus kesän ajaksi. Me kuitenkin uidaan niin paljon, että se olisi käytännön näkökulmasta fiksuinta.
Peppi pääsee kuukauden päästä jäljestämään taas MEJÄ-kokeeseen Saloon. Olemme mukana ja odotan innolla, mitä tuloksia tällä kertaa tulee. Tarkoituksena on tehdä tähän väliin vielä yksi kunnon jälki vaikeampaan maastoon treeniksi. Nyt ollaan kikkailta lähinnä parkkipaikka-tienylitys-ratsastuskenttä-jäljillä. Salon jälkeen olisi tarkoitus päästä vielä yhteen kokeeseen, tollereiden omaan MEJÄ-mestaruuskilpailuun Virroille. Voipi kuitenkin olla, että tuonne on hankalampi päästä. Matkaseura on kuitenkin jo löytynyt!
Peppi olisi tarkoitus ilmoittaa Heinolan näyttelyyn. Lähdemme tavoittelemaan metsästyskoirien jäljestyskokeen voittajaluokkaan oikeuttavaa tulosta - siis H:ta.
Hipsun kanssa pk-jäljestettiin menestyksekkäästi taasen tänään. Nenä oli harmillisen korkealla. Lääkkeeksi tähän seuraava jälki tehdään runsains nakkipalkoin maassa pellolle. Ilmavainuun ei ole varaa, jos haluaa pysyä jäljellä! Toivotavasti tytsykkä ei sekoita hakua ja jäljestystä?! No, kaipa siihenkin tulee selvennys, kun syvennymme molempiin lajeihin enemmän.
Uusi tarha rakennettu. Hippu hyppäsi vanhasta yli. Tästä ehkä jossain postauksessa enemmän!

Ensimöösis hakutreeneis

2011-06-27T10:55:00.001+03:00

Pääsimme Turun Käyttökoirakerhon hakutreeneihin tutustumaan lajiin ja treenitapoihin. Treenit kestivät sen neljä tuntia. Meitä oli viisi koiraa ja ohjaajaa. Kaikki koiruudet olivat vähän omaa tasoaan. Hippu tietenkin aloitti ihan alusta. Yksi oli käynyt ainoastaan tämä kevään, toinen oli harvemmin treenannut vuoden. Kaksi osasi ilmaista rullalla, nähtiinpä yksi borsku, ketä ilmaisi haukulla!

Hippulle treeni tehtiin niin yksinkertaisesti, ettei se voinut mennä pieleen. Aluksi maalimiesrakkautta heräteltiin makkarapiirillä. Annoin porukalle makupaloja ja jokainen vuorollaan kutsui koiraa piiristä ja syötti sitä. Että se olikin Hippun mielestä ehanaa reeniä! Piiriä sitten suurennettiin ja Hlle tuli hiukan juoksemista.

Seuraavaksi aloitettiin hakuun ja ilmavainuun herättelevät harjoitukset. Käytin samoja valjaita ja liinoja, kuin jäljellä, joten nenu meni väistämättäkin maahan aluksi. Treeni meni sillä tavalla, että maalimies piiloutui polun sille puolelle, josta tuuli puhalsi. Kävelimme "sunnuntaimaisesti" polulla, kunnes Hippu otti tuulesta hajun ja kääntyi hajun suuntaan. Maalimies makasi kuusen juurella noin 3 metrin päässä liikkumattomana. Kun Hippu tuli tarpeeksi lähelle, maalimies "heräsi" ja antoi Hippulle jauheliha-raejuustopurkin.

Treeniä toistettiin neljä kertaa. Neljännellä kerralla maalimies löytyi vasta hieman kauempaa. Tytsy hiffasi viimeisillä kerroilla, että hommahan on siistiä ja palkitsevaa ja maalimiestä on kiva etsiä. Treenitekniikan ansiosta saimme nostettua jo nenää maasta.

Saimme kotiläksyksi treenata jonkun kaverin kanssa tällaisia samankaltaisia harjoituksia. Näitä siis muutama kerta lisää ja menemme uudestaan tämän porukan treeneihin ja lisäämme haastavuutta. Laji kuulostaa kivalta ja porukka oli todella mukavaa!

Oma Jekku kullan kallis

2011-06-23T12:08:00.000+03:00

Hippu oli eilen mökkeilemässä puolikkaan päivän Paimion Askalassa Tammiluodon Miialla. Miian koira Jekku on kyllä aivan ihana taas. He tulevat toimeen todella hyvin. Miian kanssa juteltiin, kuinka jännästi Hippu ja Jekku jatkuvasti keskustelevat keskenään. Kumpikaan ei koita dominoida toista, vaan leikki on tasapainoista. Kiitoksia Miialle kivasta päivähoidosta!

Kulttuuriministerin koira

2011-06-20T21:27:00.000+03:00

Nappasin Turun Sanomista hauskan poiminnon. Näyttää siltä, että vasureiden kahdella ministerillä ei ole ainuttakaan lasta. Lasten lukumäärä on korvattu lehteen talossa asuvien koirien lukumäärällä. Paavolla koiria on yksi ja Merjalla kolme. Mitäköhän rotuja uudet ministerit harrastavat? Kuinkahan monta koiraa heilläkin on haudattuna?

Laivakoira on erikoira

2011-06-19T21:37:00.000+03:00

Oltiin viikonloppuna mökkeilemässä porukoiden kanssa. Mökkikaverina oli punainen setteriuros Flash, joka ei paljon tyttöjä hetkauttanut, muttei saanut kummastakaan leikkikaveria. Molemmat koirista taisivat suorittaa laivakoiran korkeimman tutkinnon; ainakin omasta mielestään ;)

Pikkuveljeni Eetu

Ny naatitaa! Maasemat nin pal soppivi meijä silmmi, tuumas tytöt

Hei iskä, en mä jaksa enää hymyillä!

Samaa mieltä

2011-06-17T11:36:00.000+03:00

Kirjoitin tuossa toukokuun lopulla toiseen blogiini, Kunnallislehti Paimio-Sauvo-Kaarinan nettipalvelu Kuntsariin, tällaisen kirjoituksen liittyen Turun Sanomien uutisointeihin.

http://kuntsari.fi/index.php?option=com_content&view=article&id=3455:valvottu-jalostusjaerjestelmae-pentutehtailun-tilalle&catid=29:blogiuusitalo&Itemid=40

Eilen kun luin Koiramme lehden uutisointia kyseisessä asiassa, huomasin paljon samanlaisuuksia. Päätoimittaja Tapio Eerolan mielipidekirjoitus oli todella paljon samoilla linjoilla aikaisemman kirjoitukseni kanssa. Eerola vain oli ottanut aika hyvin näkökulmaa siihen, että risteytysten ottaminen käyttöön jalostuksessa tulee olemaan ainoa vaihtoehto sairaiden rotujen pelastamisessa.

Ainut asia, mikä minun kirjoituksessani erosi, oli näkökulma koiramarkkinoiden maailmaan. Koiramme lehdessä siihen ei otettu kantaa. En sulkisi kuitenkaan näkökulmaani sen perusteella pois, sillä tilanne on todellinen. Sen voitte lukea täältä.

http://www.keltainenporssi.fi/haku/search?text=koirat&useFacets=true

No, onneksi ensikuussa järjestetään cavalierkongressi jossain päin maailmaa.

Töitä, koiria ja kavereita

2011-06-15T19:06:00.000+03:00

Erittäin suuret kiitokset tuon yläkuvan suunnittelijalle/toteuttajalle Ellinooralle! Musta se on aivan upea; kaikki valo, muokkaus, teksti, fontti yms. Vau ja kiitos!

Tällä hetkellä ulkona ukkostaa rajusti. Mun piti lähteä kylälle pyöriskelemään, mutta taitaapa siirtyä huomiseen. Ärsyttävää, kun jollain kavereilla on loma ja jollain työpäivä. Toisilla työt alkavat vasta päivällä, toisten pitää olla duunipaikalla jo seitsemältä. Ei siinä mitään - kaikki joustaa vähän niin that's right, mutta mulla menee ainakin unirytmi, kun venytetään loppupäästä!

Toinen päivä tänään puhelinmyyjänä. Ei se mitään kauhean hehkeää hommaa ole, mutta meidän työilmapiiri ja -ympäristö on niin kiva, että siellä viihtyy. Ja on se kivaa herätä aamulla johonkin ja tuntea päivän lopulla, että jotain on tehnyt. Ja tietty työkokemus ja raha ovat aina plussaa.

Hippun kanssa ei olla hetkeen jälkeilty. Pitäisi ottaa itseään niskasta kiinni! Harmi, että Maria on ulkomailla kiertelemässä eurooppaa ja zena on hoidossa muualla, eikä meillä tunnu olevan oikein jälkikaveria. Hippun kanssa ollaan otettu nyt muutamana päivänä iltaisin noita ohjauksia pihalla puiden ympäri. Hitsit, kun siitä saisi jotain videota tänne! Muija kiertää ihan hulluna. Palkkana kelpaa mikä tahansa vetoväline.

Haluaisin opetella Hippun kanssa frisbeen. Inspiroidun lajista Titon ja Novan blogista, täältä. Nuo videot, mitä tuolla on, ovat vaan kertakaikkiaan niin hienoa katseltavaa, että! Haluaisin myös kokeilla Hippun kanssa paimentamista, sillä läheiselle maatilalle tuli juuri lammaslauma kesäksi. Kuulin Tammiluodon Miialta, Jekkun omistajalta, heidän paimennustreeneistä. Miian mukaan paimennus ei sekoita koiraa agilityssä tai tuota ongelmia muissa lajeissa.

Peppi oksentaa. Laktoosi-intoleranssi? Se saa ruokaan aina piimää, alkaako tökkimään? Nyt se on saanut piimää hieman enemmän. Vai onko liian pitkät välit ruuissa? Peppihän saa kaksi kertaa vuorokaudessa. Jahti&Vahti Kevyt on sopinut sujuvasti tähän mennessä, mutta nyt tulee pieniä limapuklia. Tänään kaksi, eilen tuli yksi. Ehkä vatta on vaan hiukan sekaisin.

Illan saldo:

2011-05-31T22:54:00.001+03:00

Kaksi 400 metrin jälkeä, molemmissa kaksi 90 asteen kulmaa. Jälki siis palasi lähelle lähtopaikkaa. Toinen jälki isoilla korkeuseroilla ja toinen pusikoissa. Vähän päälle tunnin vanhoja.
Mieletön jäljestysintoilu ja jäljen suorittaminen.
Kurssin vetäjän kehut: "Ei tuo tuon paremmin olisi enää voinut mennä. Toi pelkkä jäljestäminen on kyllä jo ihan kisakuntoista!"

Tulevaisuudessa siis lisää haasteita jälkeen; pituutta ja askeleen pidentämistä. Lisäksi pientä hukkaharjoittelua luvassa. Treenien alle kesäksi esineruutu ja kapulan ilmaisu.

Tottista kattellaan sitte ehkä syksyllä johonkin ohjattuun ryhmään.

Iltasella jälkeilemään

2011-05-31T16:29:00.000+03:00

Lukiko kukaan sunnuntain Turun Sanomista tätä? Muutama ajatus:

Miten rodun voi "lakkauttaa" käytännössä?
Mitä yhden rodun lakkauttaminen auttaa; samat koiran omistajat siirtyvät terrorisoimaan toista rotua.
Cavalier ei ole ainut rotu, joka tulisi nostaa lööppeihin. Vastaavanlaisia rotuja on aivan liikaa.
Tällä vauhdilla puolet roduista ovat vuoteen 2050 mennessä kolmiraajaisia aivopuolia - mutta jes! jonkun silmään ne ovat silloin nättejä.

Ok, tuo viimeinen oli aika karrikoidusti sanottu.

Tänään illalla päästään taas pitkästä aikaan jälkeilemään (viikkoon) Hippun kanssa. Ollaan käyty tässä välissä ostamassa jälkivaljaat ja kankainen liina. Askartelin eilen myös sata merkkauspyykkipoikaa metsäjälkiä varten! Eli metsään käy tänään tiemme. Tarkoituksena on tehdä kaksi noin 300 metrin jälkeä. Lisää illalla!

Ja ihanaa. Ulkona on lämmintä! Uuh, ja huomenna on 25 astetta. Ei paha, sillä viimeinen koe kirjoitettiin tänään. :)

Aksaa

2011-05-26T22:07:00.002+03:00

Tänään oli toiseksi viimeisin tunti agilityä Elina Jänesniemen pentualkeiskurssilla. Tähän mennessä ollaan treenattu esteinä putki, pussi, kontaktit ja kepit. Tällä kertaa otettiin, niin kuin viime kerrallakin, ohjauksia ja irtoamisia. Ohjauksissa ollaan käyty läpi sylikäännös, poispäinkäännös, valssi ja vielä joku, mitä en muista. Persjättö vai mikä?

Tässä tuo sarja mitä otettiin:

Jätettiin koira hyppyjen väliin ja lähetettiin putkeen,
ohjattiin vasemmalla kädellä toiselle hypylle ja otettiin takaisin
oikealla kädellä, käännyttiin poispäin ja heitettiin koira
viimeiselle hypylle, jonka päässä oli palkka. Ohjaus meni
aluksi ihan mönkään minun puolestani, lopuksi saatiin tosi
hyviä suorituksia!

Puomia mentiin nyt ekaa kertaa kokonaan.Tosi hyvin meni kaikki maar, vaikka ekaa kertaa mentiin!

Loppuviimein otettiin kaksi puomilähetysti siten, että koira meni vapaasti puomia, ilman että kukaan piti kiinni ja hitto! hitto että tuo koira juoksi lujaa. Lähes joka kerta koira oli puomin lopussa ennen minua kiltisti odottamassa, että jokos mä tuun vapauttaan.

Puolivuotias

2011-05-19T15:56:00.000+03:00

Siitä on hirveen vähän aikaan, kun ajettiin Keski-Suomesta kotiin pienen nyytinkäisen kanssa. Pidin Hippua silloin sylissäni koko matkan ajan. Pakkasta oli todella paljon ja pimeää oli, niin kuin aina talvella on. Hippu oli silloin 8 viikkoa vanha ja paljon pienempi sekä sisältä että ulkoa!

Tänään Hippu täyttää puolivuotta. Koira on kasvanut ihan valtavasti! Viimeisen punnituksen mukaan 14,6 kiloa. Paino on pyssännyt tuohon 14 kiloon jotenkin ihmeellisesti, joten luultavasti ei enää hirveästi nousta tuosta ylöspäin. Tytölle on myös kasvanut oikeasti valtava turkki! Turkin alta paljastuu kuitenkin pikkutytskäri: vatsalinjan ympärille saan omat sormeni pingoitettua.

Osaamisesta en sitten osaakaan sanoa mitään...
Tuo pk-jälki näyttää menevän ihan hyvin. Edellispäivänä tehtiin ensimmäistä kertaa metsään noin 300 metrin pituinen, tunnin vanha, jälki. Vaikka se oli sekä suora jälki että kävelty suhteellisen nopeasti, tytsky jäljesti sen tosi hyvin! Seuraavaksi aletaan tekemään pieniä kulmia ja treenaamaan kapulaa tuohon jälkeen.
Agilityssä ollaan edistytty sen verran, että tällä hetkellä ohjauksia ollaan harjoiteltu puiden kanssa, odottaminen "onnistuu", putkeen mennään, kontaktiesteiden loppuosa joissain muistissa ja kepit pujoteltu muutamaan kertaan.
Tottelevaisuutta en oikeastaan ole ottanut yhtään. Haluan mennä jonnekin kunnon kurssille tekemään ja treenaamaan! Oikeastaan edes sivulle tulo ei ole Hippun hallussa vielä...

Pk-jälki

2011-05-10T22:32:00.001+03:00

100 metriä pitkä jälki, ylitti yhden ojan
Ruohikkotasanteella, myötätuuleen
Metrin välein nakinpalanen
Noin tunnin vanha

Hippu jäljesti tosi hyvin. Hitsit mikä muija! Veti kauheaa höyryä eteenpäin, ja mikä parasta, jälkitarkasti ja maavainuisesti. Ojan ylitti hyvin, ehkei kuitenkaan kovin itsenäisesti. "Ratkaisi" kuitenkin itse ongelman ja jäljesti loppuun. Lopussa tupperwarepurkit esiin ja tytsky palkattiin raakaruualla ja kermaviilillä.

Ensi kerralla pidentyy askel ja matka. Motivaatio on kohdillaan ja tekniikka tällä hetkellä tosi hyvä. Seuraava jälki tehdään loppuviikosta edelleen nurmelle. Viikon päästä tiistaina tehdään tuon porukan kanssa ensimmäinen metsäjälki.

Niistä esineruuduista ja tottispuolesta... Ensimmäinen saadaan varmaan pikkuhiljaa kasaan; puruote ja innostuneisuus on kohdillaan. Tottista ruvetaan hiomaan yhdessä ryhmässä nyt keväällä ja sitten syksyllä joku kurssi. Siinä lajissa omat taidot kun tuntuu loppuvan kesken!

Jättekivat lähetykset!

2011-05-07T20:01:00.000+03:00

Viime torstain kurssilla hengästyin. Hengästyin ja tuli jopa pieni hiki. Siis koirien kanssa, agilityssä. Jep! Aiheena meillä oli nimittäin keppien ja pöydän lisäksi ohjaukset tai niiden alkeet. Hippu on ihan sikaälynopea, hänen perässään pysyminen on kova työ!

Tänään jatkoimme ohjauksilla. Kotonahan meillä ei ole tavaroita, mutta puut ja muut "pönikät" tai tolpat toimisivat hyvin. Tein kotona treeniä vajaan tunnin, kunnes pystyin pysähtymään ja toteamaan, että jes! tämä alkaa olla kunnossa.

Teimme siis näitä lähetyksiä ja ohjauksia kiertämällä puita ja sitten palkkaamalla. Ensin otin koiran viereen odottamaan. Muutaman metrin jälkeen otin koiran mukaan ja "keilasin" sen kiertämään puun. Samalla hoin "haehaehae". Ja Hippuhan haki! Palkkaus vetoleikkinä.

Aikas näppöröö. Seuraavaksi jää koirajutut taka-alalle ja alkaa jääkiekon kotikatsomo!

Hippu pk-jäljillä

2011-05-04T12:36:00.000+03:00

Pitäisi varmaan suosiolla palata kevyttoppavaatteisiin? Palelluin eilen pahasti, kun aloitimme palveluskoirauran Turun Käyttökoirakerhon jälkikurssilla. Aloitus oli kiva ja innostuin itse lajista.

Aloitettiin tekemällä kaksi noin 20 metrin jälkeä "traktoritampaten". Jäljet tehtiin heinäpellolle, jossa oli vanhaa, kaatunutta heinää maassa. Laitoin ensimmäisen jäljen joka toisen askeleen alle nakinpalan. Toisessa jäljessä vähensin nakkeja. Loppuun aina hieman isompi määrä.

Jäljestys oli kivaa. Jälki ajettiin noin 30 minuttin päästä. Opastin puolet jäljestä itse lähes kontaten. Koira tajusi tosi hyvin, mistä oli kysymys. Ensimmäisessä jäljessä edisti aika paljon ja joitain nakkeja jäi taaksekin. Toinen jälki mentiin heti perään ja toiseksi suorituskerrakseen kohtuullisen hyvin - maavainuisesti ja keskittyneesti.

Ajamisen jälkeen leikittiin lelulla ja otettiin oman lelun noutamista. Tämä nyt meillä olikin jo kasassa. Tästä kuitenkin lähdetään rakentamaan esinenoutoa.

Ensikerralla tehdään varmaan pidempi jälki ja itse otan mukaan iltapalan jälkien päähän pieneen rasiaan. Tottista varten otetaan syksyn kaudella varmaan joku kurssi. Haluan saada sen kuntoon kerralla!

Meillä on muuten agilityn kontaktien 2on2off+nenätatsi melekkeen kunnossa! Eipä kauan tarvinnut sitäkään tuskailla, kun koira alkoi itse tarjoamaan ;)

Koiria ja vapaata

2011-05-03T13:52:00.000+03:00

Osaahan se uida

2011-05-02T21:20:00.000+03:00

AVO 2, 37 pistettä!

2011-05-01T21:13:00.000+03:00

Ei voi muuta sanoa, että vau! Heräsin tähän päivään kello 6.00, olin mennyt nukkuman 4,5 tuntia ennen sitä. Väsyttää ihan kamalasti, eli huomenna enemmän analyyttistä tekstiä tästä päivästä. Tärkeintä kuitenkin on se, että ohjaaja on erittäin tyytyväinen ja onnellinen päivän saldoon. Kiitokset myös henk.koht avusta Marjalle mahtavasta viikonlopusta!

Tätä on odotettu!

2011-04-28T20:41:00.000+03:00

Meillä on koulussa opettajien lomautukset, mikä tarkoittaa meille luonnollisesti vapaapäiviä! Tuli puuhattua tänään kaikenlaista:

Peppin kanssa bussiretki espanjanvesikoira Zenan luokse. Isosiskon kyydillä takaisin.
Hippun kanssa seurakunnan talolle ja läheiseen koirapuistoon.
Hippun kanssa Hittiareenalle Turkuun treenaamaan agilityä Elina Jänesniemen kurssille, kivaa!

Oli ihanaa lähteä Peppin kanssa kahdestaan. A) Hippu oppii olemaan yksin b) Peppi saa omaa aikaa "aikuisten seuraa". Bussiin päästiin kyytiin muitta mutkitta. Vähän ihmetytti, että mihis me sitten mennään istuman. Taakse, keskipenkeille vai ihan eteen? Menimme ihan eteen, ensimmäiselle penkille kuskin taakse. Siihen varmaan sijoittuvat ainakin Turussa sokeakoirakot, joten oli vähän kyseenalainen, mutta olin kyydissä vain hiukan aikaa.

Hippu tsiigaili meidän seurakunnan isosia läpi haistelevalla nenällä. Sitten suunnattiin koirapuistoon, jossa oli kaksi sekarotuista koiraa. Toisessa oli puolen "metsästyslinjaista" labradoria ja toisessa puolet dalmatialaista. Hippu oli vain jaloissa, eikä alussa välittänyt mennä mukaan. Ihmekös tuo, kaksi muuta koiraa haukkuivat tosi lujaa ja pitivät kauheaa mekkalaa itsestään. Kysyimpä näiden omistajilta, oletteko tehneet mitään tokoa tai aksaa. 1/2-dalmatialaisen omistaja kertoi, että olisi voinut ihan hyvin tehdä tokoa, muttei ollut ehtinyt. Nythän, kolmen vuoden iässä, koko peli on jo menetetty. Minua toki kehotettiin kuin lasta ottamaan selvää näistä lajeista. Kiitos vinkistä, äiti.

Illan odotetuin juttu oli Hippulan aksatreenit. Meidän ryhmässä on neljä koirakkoa, nyt yksi niistä oli pois ja meitä oli tällä kertaa ainoastaan kolme. Aloitimme hypyillä, joita ohjattiin kolmella eri tavalla:

Koira odottamaan esteen taakse, itse eteen ja kutsu. Palkkaus kädestä.
Viedään kuppi esteen toiselle puolelle yhdessä koiran kanssa. Tullaan takaisin. Juostaan ohitse ja ohjataan koira hyppäämään.
Viedään kuppi esteen toiselle puolelle yhdessä koiran kanssa. Tullaan takaisin. Lähetetään koira kupille. Pysytään itse paikoillaan.

Toiseksi otettiin putkea. Tämä oli Hippulle tuttu juttu ja hän osasi tosi hyvin mennä aika pitkänkin ja hieman kaarevan putken! Palkkausta kokeiltiin lelulla, muttei se enää kiinnostanut ruokapalkan jälkeen. Pitää varmaan treenata vaihtoja. Putkea ja hyppyä yhdisteltiin ja pisin sarja oli putki-hyppy-palkka, johon päätimme kyseisen osion treenaamisen.

Vimpaksi otettiin kontakteja. Janitalla, Jaakolla ja Elinalla on tähän ihan oma juttunsa; nenäkosketus. Eli two of, two on ja nenu koskee maata, niin toinen käsi palkkaa. Tätä tehtiin muutama toisto ja vimppa palkka aina kauemmas ja vapautus "vapaa" -käskyllä. Tämän treenaaminen tuli läksyksi. Aion tehdä pieni muotoisen kontaktialun jostain vanerista ja treenata tämä juttu kuntoon ensi kertaan! Sillä näin pääsemme etenemään tässä "suhteellisen" kalliissa koulutuksessa.

Yhteiskuvat eivät ole meidän juttu! Tässä sentään siedettävä otos.

Tämä on Zenasta tosi hyvä kuva! Otin sen makroputkellani, joka on
kiinteäpolttovälinen 100mm. :)

Monessa mukana

2011-04-26T20:52:00.000+03:00

Tulipa taas läheteltyä sähköpostitse tositteita maksetuista jäsenmaksuista! Samalla miettisin, missä kaikissa yhdistyksissä olen mukana:

SBCAK - Suomen bordercollie & australiankelpie ry
Novascotiannoutaja - Nova Scotian Duck Tolling Retviers ry
SKL - Suomen Kennelliitto
SNJ - Suomen Noutajakoirajärjestö
TKK - Turun käyttökoirayhdistys
Auran Nuuskut ry
SSN - Salon Seudun Noutajat ry
Peimarin Koirat ry

Eiköhän tässä ole jo tarpeeksi? Täytyy alkaa karsimaan, sillä nuo jäsenmaksut ovat varsin suuria tuollaisessa määrässä yhdistyksiä!

Valmista valiokamaa (ko.kö?)

2011-04-26T18:52:00.000+03:00

Tänään ajettiin tuo viimeinen jälki ennen koetta. Jälki meni hyvin ja olin tyytyväinen.Ei kuitenkaan kannata katsoa pilviin, sillä täydellinen se ei ollut. Analysoin nyt tuon pisteytystaulukon mukaan, miten minusta meni. En ole tuomari, mutta niiden tietojen pohjalta, mitä minulla on, niin "pisteytän" tuon jäljen ;)

a) Jäljestämishalukkuus 0-6	5
b) Jäljestämisvarmuus 0-12	10
c) Työskentekyn etenevyys 0-10	7
d) Lähdön, kulmauksien, makauksien ja katkon selvittämiskyky sekä tiedottaminen/kaadolla haukkuminen 0-14	9
e) Käyttäytyminen kaadolla 0-3	3
f) Yleisvaikutelma 0-5	4
Laukauksensieto: Hyväksytty Pisteet/Palkinto	AVO2 /38pistett

a) Jäljestämishalukkuus on todella suuri. Intoa piisaa koko jäljen ajan. Tästä en kuitenkaan viitsinyt täyttä 6 pistettä antaa.

b) Jäljestämisvarmuudesta annoin 10 pistettä. Ehkä vähän liioiteltu tai liian korkea. Fakta on se, ettei Peppiä tarvinnut palauttaa, kuin kerran jäljelle ihan alussa. Tämä oli oma vikani, sillä en näyttänyt alkua kyllin hyvin. Viime kerralla ei tullut yhtään hukkaa. Toisin sanoen voin luottaa siihen, että se jälki on koko ajan hallussa.

c) Jos tässä tarkoitetaan nopeutta tai metrit/aika, niin aika hyvin me siinäkin pärjätään. Peppi ei kauheasti harhaile jäljellä eikä tee mitään isoja tarkistuskaaria. Aika ronskisti menee siihen suuntaan, kun nenä johdattaa.

d) Nyt kaikki kulmaukset olivat selkeitä! Jes! Yksi viidestä kulmasta tuotti hankaluuksia, tätä en kuitenkaan tuomitsisi hukaksi, sillä pienen kaaren jälkeen tuo jälki löytyi nopeasti uudelleen. Katkoja AVO-jäljessä ei ole. 9 pistettä, sillä nämä eivät olleet mitään ihan erinomaisia. Kouluarvosanoissa tämä osa-alue olisi varmaan 8 :).

e) Nyt oli tosi hyvä. Eli suoraan kaadolle hetki haistelua kontakti ja luoksepäästävyys. Sen jälkeen sai vetää peuran nikamat kitaansa - tietty pienen pureskelemisen jälkeen...

f) Fiksu koira, joka on toimiva! Kiva ote työskentelyyn ja rutinoitumisella valiokamaa. (;

Totuusfaktori on sitten viikon päästä sunnuntaina. Katsotaan miten silloin käyttäydytään!

Mutaa, kuraa, verta ja lämpöä!

2011-04-25T20:03:00.000+03:00

Tein tänään paniikkijäljen metsään. Noin 300 metriä 5 makauksella. Teemana siis ne makaukset. Huomenna ajetaan se. Aikaisemminhan oltiin Kaisa Hilskan tunnilla ja Peppi jäljesti 10 tuntia vanhan ja 550 metriä pitkän jäljen todella hyvin. Halukkuus ja tarkkuus ovat kohdallaa. Ilmoitti ekan makauksen tosi hyvin, kaksi viimeistä juoksi ohi. Kaadolla oltiin noin 7 metrin päässä, kuitenkin palattiin samaa reittiä takaisin ja löydettiin se sorkka. Tosi hyvin siis on mennyt!

Hippun kanssa mennään torstaina ekaan Elina Jänesniemen pentuaksaan. Ollaan otettu nyt istumista, odottamista ja kosketusalustaa. Niiden pitäisi olla "suhtvarmoja". Toivottavasti siitä tulee kivaa!

14,3 ja 19,9 kiloa

2011-04-18T20:50:00.000+03:00

Meillä on viime aikoina ollut vuoristorataa noiden painojen suhteen. Hippu on jatkuvasti kasvanut ja vankistunut pienestä pennusta, Peppi on keventänyt oloaan ja toteuttanut nyt vuoden 2011 alun, noin 4,5 kuukautta tarkasti suunniteltua ruokavaliota.

Nyt vaaka näyttää ihan kivoja lukemia. Odotan, että Peppille vakiintuisi joku 19,5-19,9 kiloa. Pahimmillaan kun vaaka Peppillä näytti tuota 21,0-22,0 kiloa. Hippulla ei nyt tarvittaisi lisää painoa, mutta ehkä se kasvaa vielä hiukan.

Ja hei! Ylihuomenna korkataan jäljestyskausi. Jännää :p

Kuraa ja koiria

2011-04-13T14:47:00.001+03:00

Hah, noi kurjet olivat hauska juttu. Näin pellolla jo kaukaa, että sielä on kaksi kurkea. Sina huomasi ne ensimmäisenä ja otin sen kiinni. Pian Peppi haistoi ne. Menin Peppin viereen ja lähetin hänet kädellä suoraan kurkia päin. Samalla päästin Hippun ja Sinan vapaaksi ja molemmat lähtivat (juoksevat vähän lujemmin kuin Peppi) kaartamaan kurkien toiselle puolelle. Noh, ne sitten lähti lentoon ja lensi melkein mun ylitse. Sain useammankin kuvan, mutta olisi pitänyt valmistaa kamera paremmin!

Koko kuvasaldo Jyväskylän reissusta

2011-04-12T22:50:00.000+03:00

2011-04-12 jyvaskyla

En jaksanut eritellä näitä kuvia vaan päätin julkaista ne albumina. Joukossa on tosi paljon täysin turhia ja tärähtäneitä kuvia. Niiden yli saa hyppiä!

Koira, kissa vai kebabeläin?

2011-04-12T21:46:00.001+03:00

Bulldoggi

http://evkzena.blogspot.com/2011/04/lyttynaamat-ulos-agikentilta.html

Niin... Maria kirjoitti vähän aikaa sitten blogissaan lyttynaamaisten rotujen sopimattomuudesta aksakentille. Vaatimus oli suuri: bulldoggit pois hyppyjen läheltä. Tämä bloggaus, josta löytyy linkki ylempää, on herättänyt pientä keskustelua. Jes! Musta näistä jutskista voisikin keskustella avoimemmin, ilman roturasistiksi leimaamista.

Yllä olevien kallojen kuvat ovat esimerkki siitä, miten erinlainen muoto "normaalin" koiran ja lyttynaamaisen koiran kallolla on. Faktahan on selvä; hengitysmahdollisuus ei ole sama.

"Normaali" koira

Itse funtsin, etten ikinä ottaisi ylijalostettua koiraa. Musta se on oikeasti sairasta; siis se, että koirasta jalostetaan elukkaa, joka ei pysty itse lisääntymään, mutta näyttää joidenkin mielestä hyvälle.

Ok, vastalauseeksi joku voi heittää, että kyllä sairauksia löytyy "normaaleistakin" roduista. No siis joo, Peppi on sairastanut autoimmuuniksi epäillyn aivokalvontulehduksen ja Hippu on saatu aluilleen keinosiemennyksellä. Tämä on kuitenkin eri asia, kuin satoja polvia pitkä jalostuslinja, jonka nykyiset yksilöt vieraantuvat alkuperäisen koiran käyttötarkoituksesta. Ja niin... Hippua tai Peppiä ei ole tarkoitus käyttää jalostukseen, niin kuin multimuotovalioitunutta viiden maan juniorivoittajaa - rohisevaa raajarikkoa.

Mutta tuon pohtiminen olisi loputon suo. Kyse oli alunperin siitä, saako lyttynaamaisia "hengitysvammaisia" koiria hypyttää tai juoksuttaa. Maria kirjoitti tästä kielteisesti blogissaan ja minä voin kompata sitä sataprosenttisesti. Jos koirasi rohisee suorittaessaan, kantsii miettiä, onko hihnan päässä väärä rotu vai oletko itse oikeassa paikassa koirasi kanssa.

OBS! Paino sanoilla kantsii miettiä. Eli siis melonin kokoiset herneet pois nenästä!

Suku on pahin!

2011-04-10T19:21:00.001+03:00

Tereveissii Keski-Suomesta! Viikonlopun viettelin Hippun kanssa Jyväskylässä sisarusten, äitin, enojen ja mummin parissa.

Saimme nähdä pennuista Huipun, Ainon, Jurin ja Väinön, toisin sanoen kaikki! Koska Väinö asustelee Pohjanmaalla, Aino ja Juri Keski-Suomessa ja Huippu Nokialla (ko, kö?), tämä oli ensimmäinen näkememinen ainakin Huipun ja Väiskän osalta sitten Hippun hakureissun. Oli siis kivaa :)

Otettiin vähän virallisempia kuvia, mutta empä nyt niitä kauheasti kokeile julkaista täällä! Seuraavassa siis jotain poimintoja viikonlopun annista (Jurpukka ei päässyt näihin kuvajaisiin mukaan):

Tämä antaa ehkä liian ruusuisen kuvan tapaamisen todellisesta kulusta... :D

Väinö on pentueen toinen sinisilmä!

Aino Kaisa Ammattilainen päihitti Hippulan pentujen aksatreeneissä aika hyvin,
meillä siis riittää treenattavaa!

Katsokaapas Ainon jalkoja; ei voi ottaa liian rennosti!

"Lällislää, mua et saa istumaan!", Hippu 4,5 kk sanoo.

Huippu oli pennuista kaikken kevyin. Huipulla oli myös vähiten karvaa penneleistä.

Huomenna on uskonnon koe

2011-04-07T21:25:00.000+03:00

Ja siksi Peppi päätti pukeutua pietisminaiseksi:

Ps. Huomenna Jyväskylässä kokoontuu lauma pikkupaimenia ;)

Lepopäivä

2011-04-06T16:05:00.001+03:00

Heti tunnin ulkona riehumisen ja kastumisen jälkeen. Kahden tunnin päästä iltaruokaillaan käsipalkoilla. Hippulla teemoina vapautuminen liikkeestä, kosketusalusta, jalkojen välistä pujottelu ja piilotettujen lelujen etsimistä. Peppi treenaa jääviä, kaukkareita takapalkalla ja lelun ja karkin vaihtoa palkkana. :)

Suunnitelmia tulevaisuuteen

2011-04-05T21:54:00.000+03:00

Eilisten kuvapäivitysten jälkeen on kiva kirjoittaakin jotakin! Mulla on oikeastaan tosi paljon sanottavaa tulevista treeneistä ja yhdestä kokeestakin.

Peppillä ja perro Zenalla otetaan kaksi yksityistuntia Kaisa Hilskalta liittyen MEJÄän! Nämä tunnit tulevat olemaan tämän kuun viimeisillä viikoilla. Kun me tilattiin nämä, niin mulla oli ainakin toivomuksena, että tehtäisiin eka kerta jotain lyhyehköjä herättelyjälkiä tai vastaavia. Vimppa kerta voitaisiin kokeilla tuota ALO-luokan jälkeä ihan todellisuudessa!

Tässä välissä meille tulee jäljestelemään ja opettaa jälkiä Marja Asikainen, Peppin "mummi". Reetu (Hedera's Go For It) kisaa Marjan kanssa itse metsästysjäljen voittajaluokassa. Marjan kanssa tehdään molemmille koirille jäljet ja vähän paukutellaan starttipistoolin kanssa. Yhteensä siis Peppille tullaan tekemään 3 jälkeä ennen tätä:

MEJÄ-koe 1.5. Ihan virallinen sellainen! Ei pidä puhua tästä liikaa, jotta se menisi hyvin ;) Mä henkilökohtaisesti olen niin kisahenkinen, että haluaisin kauheasti tulosta jo ensimmäisestä kokeesta ja muistelen viime syksyisiä jäljestyskertoja niin positiivisesti, että melkein itsekkin uskon mahdollisuuksiimme. Toinen aivopuolisko kuitenkin sanoo koko ajan, että hyshys, se on eka kerta, se ei voi mennä hyvin. Noh, se tullaan sitten näkemään! Ja enemmän analyysiä tästä, kun on kevään ekat jäljet tehty.

Hippun alkeisaksakurssi alkaa Kelpokoiralla tämän kuun lopulla: tämä on tosi siisti juttu! Mä odotan ihan hirveesti tätä, että päästään ns. "tositoimiin" tämän aksan kanssa. Tuolla kurssilla kuitenkin on varmaan tosi kivoja harjotteita ja siinä treenataan myös sitä, miten mä toimin Hippun kanssa. Tosi hyvä saada tuollainen kussi tähän väliin!

Hippun kanssa alkaa tämän kuun jälkeen myös Turun Käyttökoirayhdistys Ry:n järjestämä pk-jälkikurssi! Jee, jippii, tämäkin tulee olemaan varmaan tosi siistiä. Nämä treenit ovat viikottain ja jatkuvat kesään asti. Kesällä tulee ehkä kerran kuukaudessa niin sanottua seuranta treenejä, joiden välillä sitten treenataan itsekseen. Multa kysyttiin jo, olisinko kiinnostunut syksyllä tulemaan myös jatkokurssille. Eli treeniohjelma taitaa tämän puolesta olla jo pitkälle selvä! Musta on hyvä aloittaa tällainen ohjatusti, kuitenkin kun tuo pk-puoli on mulle aivan uusi!

Tällä viikolla, kun me täytetään 20 viikkoa, matkustamme juurillemme Jyväskylään. Sielä me treffataan pentueen muita pentuja, esimerkiksi Aino ja Väinö! Jippii! Lisäki Tazman, Hippun emän, sijoitusomistaja kokoaa meidät paikalliseen aksahalliin ja treenataan siellä sitten Minnan ohjastuksella! Eli tuleva viikonloppu tullaan viettämään tosi koirallisissa merkeissä.

Mahtaakohan tälle innostukselle olla rajaa? Selvä vastaus: on. Mua ärsyttää nyt jo muutama asia Hipussa, näistä lyhyesti vetäminen ja luovuttaminen.

Hipppu vetää Peppin kanssa multa käden paikoiltaan! Tuntuu välillä, että oltaisiin jossain valjakkokisoissa tai vastaavissa. Inhottavaa isolla i:llä!
Hippu on tosi omistamishaluinen; se alkaa nyt jo "luulemaan", että omistaessaan jonkun tavaran (luun, lelun, kävyn...), kutsuessani ainut tarkoitukseni on ottaa tämä pois. Tämä käsitys on voinut tulla siitä, kun olen hädissäni repinyt suusta muun muassa vuoden vanhaa sokerijuurikasta, paskaa, puuta, teräviä luita... Ja kaikkea siltä väliltä!

Tähän loppuun vielä muistutus; luin naamakirjan etusivulta, että yhdellä fabo-kaverilla on eka kyyhavainto tälle kesälle. Mä vihaan käärmeitä. Tapoin niitä viime vuonna kilpaa mummin kanssa meidän kotinurkista. Mä tapoin seitsemän. Mummi kahdeksan.

Meille aurinko paistaa

2011-04-04T22:01:00.001+03:00

Tai oikeastaan meille aurinko paistoi. Nämä ovat viikon vanhempia kuvia, kuin edellinen bloggaus! Kuvien otoissa oli väliä reilu viikko.

Tämä on otettu ATT:n hallilta, kun olimme seurailemassa kaverin treenejä :)

Hippu täyttää pian 20 viikkoa!

2011-04-04T21:44:00.000+03:00

Mä tykkään tällä hetkellä Hippun korvista; ne ovat elävät ja luomut!

Meijän vuonohevonen Smillikin pääsi mukaan!

Tästä kuvasta tulee sellainen Mufasa-Scar meininki! ps. Peppi on nyt se Mufasa

Takakorkea? Ei, takatassut ovat vain vähän korkeammalla ;)

Kaarnaveneen veistäjä!

Tästä kuvasta näkee hiukan tuota Hippun otsapengerta ja naaman muotoa

Peppiltä on lähtenyt nyt ihan älyttömästi karvaa, onneksi kuitenkin häntä on vielä pysynyt turkissaan!

Innostuimpa kuvaamaan sitten kasteisia pajunkissoja!

Kilpajuoksu?

Nämä siskokset mahtuvat juomaan samasta lammesta, kaikki ei!

On Hippukin aika korkee tapaus. Mä tykkään noista takakulmauksista, näkisittepä videolta, miten tyttö liikkuu!

Lumijäljillä

2011-03-26T10:17:00.000+02:00

Aloitettiin päivä lenkillä koirien kanssa hangella. Se on kyllä siistiä ottaa joku lelu mukaan, niin koirat juoksee ihan täydestä ku leikkii keskenään. Oltiin muuten eilen illallakin aika pitkä lenkki pelkästään peltoja pitkin. Kantavuus on sama, kuin maantiellä!

Noh, meijän pelloillahan menee sitten tosi paljon jälkiä muiden eläinten toiminnoista. Etsin aika tuoreet jäniksen (?) jäljet ja ihan randomisti ohjasin Peppille ensimmäisen 2 metriä ja sitten komensin "etsi". Tyttö lähti perään kuin vimmattu. Tosi siistiä nähdä, että hän tietää, mistä hommasta on kyse. Vaikka Hippu sähläsi siinä vieressä, se ei haitannut menoa.

Toi riistapuoli on kyllä niin Peppin juttu. Hitsit, että mä odotan lumien sulamista. Päästään treenaamaan Peppin kanssa ihan tosissaan tuota lajia. Otetaan kaverin kanssa varmaan Hilskan Kaisalta kaksi yksityistuntia tuon MEJÄn suhteen.

Niin, ensimmäinen MEJÄ-koe 1.5, joihin on tarkoitus osallistua Peppin kanssa. Jännittää!

Hankikantoa!

2011-03-25T20:10:00.002+02:00

Ok, rajaaminen on ihan tyhmää. Halusin jotain uutta näkökulmaa näihin, kun tuntuu olevan aina samanlaisia. En yleensä harrasta rajauksia tai muokkausta. Ei siis tarvitse enää lueskella tällaisia päivityksia!

Benito Mussolini vs. Mahatma Gandhi

2011-03-25T18:24:00.001+02:00

Mulla menee ihan kylmät väreet, kun funtsin tätä juttua. Homma juontaa juurensa koirien luonteisiin.

Ehkä kaikille on tullut selväksi, että Peppi on sellainen rauhaa rakastava ja ehkä hieman passiivinen tolleri. Peppi on aika pehmo tytsy, jolta siis voi puolituttukoira tai -ihminen viedä maailman herkullisimman luun suoraan nenän edestä. Peppi on ihmismaailman Mahatma Gandhi-hahmo, joka rakastaa rauhaa. Voisin hyvin kuvitella Peppin sanovan Gandhin tavoin: ”Silmä silmästä sokeuttaa koko maailman.” Hitsit vain, kun hän ei osaa puhua!

Hippu on taas leikkisä, tarmokas ja tässä perheessä tassuaan oveen väliin laittava pentunen. Hippu tykkää hirveästi esimerkiksi vetoleikeistä ja yhteisestä puuhasta. Hippu kieltämättä tykkää Peppistä, sillä hakeutuu iltaisin usein samalle nojatuolille lepäämään tai vastaavasti painaa pään ihan viereen, vaikka tilaa olisi muuallakin. Hippu on sen verran terävä ja tempperamenttinen, ettei häneltä kuitenkaan ketään vie ihan noin vain lelua tai luuta. Kävytkin saattavat tämän pienen tuholaisen suussa olla välillä omaisuuden arvoisia, joita ei tietenkään ketään saa viedä. Hippu on ihmismaailman Benito Mussolini, 2. maailmansodan fasisti. Kauhean kova nationalisti (tässä; koirakeskeinen) ja ajattelee tyylillä: vahvimmat pärjäävät.

Jos kaksi tällaista koiraa pistetään yhteen luun kanssa, ei tule hyvää. Sitä on ehkä vähän vaikea kuvitella, sillä voisi olettaa, että Peppi antaa myöden ja hänelle kelpaa toinen luu. Se ei kuitenkaan mene niin, ei ainakaan meillä. Enkä tiedä pahemmin, ovatko Mussolini ja Gandhi ikinä kohdanneet. Selvää kuitenkin olisi, ettei Gandhi tarttuisi aseisiin, vaan aloittaisi protestiksi esimerkiksi nälkälakon. Juuri, mitä Peppi tekee.

Olen muutamaan otteeseen löytänyt nimittäin Peppin ja Hippun saman luun ympärillä. Peppi istuu vieressä ja Hippu syö luuta. (Vaikka Hippu on Peppille ihan pentu ja Peppi on talon vanhin narttu.) Ennen pitkään kuitenkin Hippu alkaa kiusaamaan Peppiä ja saattaa tulla luulta hyökkäykseen Peppiä kohtaa. Tällaiset turkkiin tarttumiset pikkuisilla hampaillaan on ihan ok Peppille, jos kyseessä on esimerkiksi lelu. Luun kaltaisen asian kanssa on kuitenkin oltava suuritunteisempi. Se siinä mättääkin.

Hippu alkaa käyttäytymään kuin pikkuhirviö. Se saa energiaa siitä luusta ja alkaa suoraan sanottuna haastaa Peppiä ja käyttää hyväksi Peppin pientä olemusta. Tämä taas vastaavasti jähmettää Peppin, tuon rauhaa rakastava tytsykän, kauhusta paikalleen. Peppi jopa oikeasti kerran tärisi kerran. Eli se ottaa sen tosi vakavasti. Pahinta on se, ettei se ole sellaista ällötys-paikalla oloa, vaan pelkoa. Ihan juuuri sellaista pehmeän koiran pelkoa.

Tähän mennessä olen keksinyt ratkaisuksi vahvistaa yhteisillä leikkihetkillä Peppin omatuntoa sekä varmistaa sille jotain omaa syötävää. Ja siis poistaa koirien keskenäänoloajalla kaikki luut. Tekee todella surulliseksi Peppin tunteen tässä hommassa. Tällaisia ongelmia kuitenkin taitaa kuulua kahden koiran talouteen!

Muutoksia

2011-03-23T19:15:00.000+02:00

Tylsän päivän johdosta koitin taas ja jälleen kerran säveltää jotain uutta blogiini. Näistä varmaan suurin muutos on blogin nimen vaihtuminen. Kun aloin kirjoittaa tätä blogia, ajatukseni ei ollut kirjoittaa pelkästään koirista. Tällä hetkellä kuitenkin ne ovat vieneet niin osan tilan kirjoituksista, että halusin muuttaa otsikon tekstiin sopivaksi. Tervetuloa siis lukemaan blogiani Lifesmile via Peppi ja Hippu!

Ulkoasuun tuli jotain juttuja, mitkä eivät ollenkaan ole pysyviä. Voi olla, etten kuitenkaan vähän aikaan jaksa muuttaa niitä, joten joudutte katsomaan niitä ehkä pidempääkin tälläisinä. Oikealle gadgetteihin tuli myös muutama jutskanderi lisää. Mulla itselläni tulee säpöön muutaman blogin muistutus, lähinnä WordPress-pohjaisista, sillä niitä ei voi ns. "lukea", jos käytössä on Blogspot.

Lista blogeista mitä luen, on aika pieni, mutta siihen saadaan varmasti lisää tavaraa ajankuluessa!